Vasemmistoliiton eurovaaliehdokkaista Kansan Uutisten vaalikyselyyn vastanneista 20 ehdokkaasta 12 kertoi käyneensä Brysselissä, useimmat työmatkoilla. Erityisesti kokoussalit tuntuvat käyneen tutuiksi.
– Valitettavasti kaupunkiin tutustuminen on aina jäänyt hiukan vähemmälle, kun aika on kulunut kokoussaleissa ja seminaarihuoneissa. Ne näyttävät kaikki aika samanlaisilta, ja niissä oleellista on, että langattoman verkon saa toimimaan, Anna Mäkipää sanoo.
Hanna Sarkkinenkin on käynyt siellä kokouksissa, myös EU-parlamentissa.
Puistoja ja tilaa hengittää voisi olla enemmän.
– Bryssel on ihan mukavan oloinen kaupunki, mutta EU-korttelit ovat melkoisen hengettömiä.
Taidetta ja elämää
Sami Säynevirta vierailee Brysselissä viisi kertaa vuodessa, koska on hallituksen jäsen eurooppalaisessa eläinjärjestöjen kattojärjestössä Eurogroup for Animals.
– Olen käynyt lisäksi usein Euroopan parlamentissa sekä komissiossa vaikuttamassa eläin- ja luontokysymyksissä. Bryssel on eläväinen ja kansainvälinen kaupunki, jossa tapahtuu paljon. Siksi pidän kaupungista.
Myös Silvia Modig on vieraillut Brysselissä työn puolesta.
– Useimmiten eduskunnan suuren valiokunnan kanssa, joten Bryssel on minulle erityisesti EU-parlamentin ja EU-instituutioiden ympärille rakentunut kaupunki.
Sari Moisanen on käynyt niin Brysselissä kuin parlamenttitalossa kahdesti, 2004 Insinööriopiskelijaliiton hallituksen jäsenenä ja 2013 Lapin liiton hallituksen kokousmatkalla.
– Parlamenttitalo, istuntosali ja koko korttelialue on vaikuttava, vanha kaupunki sokkeloinen ja metrolla liikkuminen kohtalaisen sujuvaa, hän arvioi.
Tiina Ahlforsin silmään Brysselissä on lobbauskoneiston suuruus ja se, kuinka itsestään selvänä siellä pidetään edunvalvontahenkilöstön suurta määrää.
– Silti vastaan tuli ihmisiä, jotka tekivät vilpittömästi töitä yhteisen Euroopan – ja Suomen etujen – eteen. Byrokratiaa ja jäykkyyttä voisi keventää.
Sinikka Torkkola on ollut kerran Brysselissä työmatkalla.
– Tuolloin näin vain pienen vilauksen kaupungista, sillä päivät kuluivat seminaarihuoneessa. Mukavan tuntuinen kaupunki, jossa voisi viihtyäkin. Onneksi ehdin vierailla René Magritten museossa. Magritten surrealistiset työt ovat outoudessaan kiehtovia ja pistävät ajatukset liikkeelle.
Terrrori-iskujen aikaan
Miila Halonen sattui työmatkalle Brysseliin terrori-iskujen aikaan.
– Olin vain muutaman sadan metrin päässä iskun kohteena olleesta metroasemasta. Tästä surullisesta muistosta huolimatta pidän Brysselistä. Se on omalla tavallaan viehättävä kaupunki, vaikka jääkin kauneudessaan jälkeen monista muista Keski-Euroopan pääkaupungeista.
Mia Haglund pitää Brysselistä.
– Siellä on tunnelmallisia vanhoja kortteleita ja vilkasta kulttuuritarjontaa. Brysselissä on tärkeää käydä myös EU-kortteleiden ulkopuolella, jotta saa kokea paikallista elämänmenoa kansainvälisen expat-kuplan lisäksi.
Tapani Kaakkuriniemen käynneistä jäänyt vaikutelma on ruma ja vähän hahmottumaton.
– Keskiajalla rakennettu, renessanssin aikana koristeltu Suurtori on toki hieno nähtävyys, ja keskustan pienet talot miellyttävät silmää. Vanhan ja hypermodernin rakennuskannan yhteensovittaminen ei ole oikein onnistunut, mutta sama ongelmahan meillä on Helsingin entisellä ratapihalla, Kaakkuriniemi sanoo.
– Kolme päivää olisi maksimiaika, jonka kuvittelisin voivani siellä viettää. Voin olla väärässäkin.
Janne Parkkila on nähnyt sangen erilaisen Brysselin:
Olen käynyt kerran keväällä Brysselissä. Nätti ja voisin kuvitella viihtyväni siellä, hän toteaa.
Terveisiä Brysselin kaavoittajille
Niistä, jotka eivät ole käyneet Brysselissä, Jukka Linna aavistelee Brysselin olevan enimmäkseen siisti, vähän tylsä eurooppalainen kaupunki, jossa ytimessä pyörii lobbareita puvuissaan.
– Kauempana keskustasta on kaikille suurkaupungeille tyypillisiä tavallisten ihmisten asuinalueita.
Jaakko Lindfors lähettää terveisiä Brysselin kaavoittajille.
– Kun katselen netistä itse kaupunkia, niin puistoja ja tilaa hengittää voisi olla reippaasti enemmän.
Poliittista päätöksentekoa hänen mielestään on siirtynyt Suomesta osin jo liikaakin Brysseliin.
Joona Mielosen mielikuvassa yhdistyy vanha historiallinen kaupunki EU:n hallinnon mukana tuomiin nykyaikaisiin lasisiin rakennuksiin.
– Manneken pis eli pissaava poika -patsas on kaupungin tunnetuin maamerkki, jota onneksi ei moderni lasiarkkitehtuuri ole päässyt pilaamaan, hän toteaa.
Matleena Käpin mielikuva on kiiltävä moderni, monikielinen ja kansainvälinen hallintokaupunki, Ilpo Haajan kylmän kaaottinen, Elisa Lientolan vilkas ja kansainvälinen.
– Omaan makuuni hieman liian urbaani paikka, mutta paikka jossa varmasti voi vaikuttaa, Lientola toteaa.
Ajak Majok arvelee, että kaupunki on kansainvälinen ja äänekäs, Tuomas Nevanlinna on kuullut sen olevan mainettaan parempi.
Ainoa, joka on asunut Brysselissä, on vasemmistoliiton nykyinen europarlamentaarikko Merja Kyllönen.
– Se on hieno kulttuurikaupunki Euroopan sydämessä, hän arvioi.