Professori Lehto kritisoi terveyden-huoltojärjestelmää
Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto pohtii työkseen suomalaisen terveydenhuoltopolitiikan sisältöä ja rakenteita. Hänen työpaikkansa on Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella. Professoriuden lisäksi hän on yliopistonsa vararehtori.
Lehto sanoo, että Suomen hallituksen asialistalle sopii kerrallaan vain yksi terveydenhuollon asia. Nyt se on ollut kuntapalvelun rakenneuudistus, mutta monesta muustakin asiasta pitäisi keskustella – ennen kaikkea kokonaisuuksista.
Kansalaisten eriarvoisuus terveyspalveluissa askarruttaa Lehtoa. Hänen mielestään eriarvoistavasta terveydenhuoltojärjestelmästä pitäisi päästä eroon.
Kaksoisjärjestelmäpoliittinen tabuTerveyspolitiikka ei
Euroopan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n vuonna 2004 julkaisemassa 21 jäsenmaan terveyspalveluiden oikeudenmukaisuutta tutkivassa raportissa todetaan, että lääkärissä käynnit jakaantuvat Suomessa selvästi suurituloisia suosivasti. Suomessa eriarvoisuus on suurinta, yleisesti samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa ja Portugalissa.
– Terveydenhuollon kokonaiskustannuksissa me ollaan vanhan EU:n alimmassa kolmanneksessa.
Hyväosaisia suosiva eriarvoisuus on kasvanut.
– Eriarvoisuus on selvästi kasvanut 1980–90-luvun vaihteesta tähän päivään.
Eriarvoisuus johtuu sekä terveydenhuoltojärjestelmän rakenteista että terveyspolitiikasta. Ne ovat kytköksissä toisiinsa.
Lehto kertoo, että suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakenne on ainutlaatuinen maailmassa.
Hyväosaisilla on kolminkertainen mahdollisuus saada julkisin varoin kustannettuja lääkäripalveluita: yksityislääkäriltä, työterveyshuollosta ja terveyskeskuksista. Huono-osaisilla on käytännössä vain terveyskeskuspalvelut.
Kaksoisjärjestelmä
julkisin varoin
– Tämä rakenne on poikkeus kansainvälisesti. On ihan ainutlaatuinen tämä kaksinkertainen kattava oikeus julkiseen rahoitukseen.
Kaksinkertaisella kattavuudella Lehto viittaa yksityislääkärillä käynnin ja työterveyshuollon sairausvakuutuskorvaukseen sekä verovaroin kustannettuun terveyskeskusjärjestelmään.
Ruotsissa on vain yksi julkisesti rahoitettu terveydenhuoltojärjestelmä.
– Siellä ei ole sellaista sairasvakuutusta, joka korvaisi meidän tapaan yksityispalveluiden käytön.
Miksi Suomessa on kaksinkertainen järjestelmä, selittyy historialla, poliittisella historialla. Lääkärissä käyntien korvausjärjestelmä luotiin porvarihallituksien aikana 1962–64. Vuonna 1966 eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö ja vasemmistovetoinen hallitus, jotka käynnistivät uuden kokonaisvaltaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakentamisen.
Kansanterveyslaki säädettiin1970-luvun alussa, mikä käynnisti terveyskeskusten rakentamisen. Laki tuli voimaan ennen kuin kaikki sen toteuttamisen edellytykset oli luotu.
– Silloin käytiin keskustelu siitä, pitääkö sairasvakuutusjärjestelmän jatkaa. Ajatus oli, että kunhan tämä terveyskeskusjärjestelmä on saatu rakennettua, niin katsotaan sitä sitten uudestaan.
Vuosien saatossa kaksoisjärjestelmästä on tullut poliittinen tabu. Yksikään monipuoluehallitus ei ole kyennyt pohtimaan, tarvitaanko kahta erillistä rahoitusjärjestelmää.
Sairausvakuutuksia maksava Kela on ollut tärkeä sosiaalipoliittinen sitouttaja. Kelassa yhdistyvät tietyllä tavalla sekä maalaisliitto-keskustalaiset että ammattiyhdistysliikkeen ja jopa työnantajajärjestöjen intressit. Kuntapuolen instituutiot taas puolustavat kuntatasolla operoivaa terveyskeskusjärjestelmää.
– Kumpikaan puoli ei liikahda.
Suomalaisen terveyspolitiikan kummallisuuksia on se, että lääkärit saavat työskennellä samaan aikaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Sairausvakuutus mahdollistaa laajan yksityisten palveluiden käytön.
– Missään muualla taloudessa ei sitä sallittaisi, että työntekijä voi olla myös kilpailijan palveluksessa. Kahden julkisen rahoituskanavan käyttö ei ole missään muualla kehittynyt siihen mittaan kuin meillä.
Monessa maassa sallitaan yksityispotilaidenkin vastaanotto julkisen palvelun lääkäreille. Niitä käyntejä ei kuitenkaan korvata julkisista varoista. Mutta esimerkiksi Italiassa kahdella sektorilla toimiminen on kiellettyä.
– Meillä ei ole edes pystytty estämään sitä, että kun kilpailutetaan yksityistä palvelua ja kunnallista sairaalaa, niin samat lääkärit voivat edelleen toimia jopa kilpailutilanteessa molemmilla puolilla.
Terveyspolitiikka
vähäarvoista?
Lehto ihmettelee, miksi terveyspolitiikka ei nouse Suomessa kokonaisuutena keskustelun aiheeksi – ei tutkimuksenkaan.
– Miten meillä voi olla yli kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta kattava sektori, joka ei kiinnosta politiikantutkijoita.
Lehto sanoo, että suomalaisen terveydenhuollon moninkertainen rakenne luo eriarvoisuudelle – sen kasvulle – poliittiset edellytykset. Eriarvoisuudesta ei tule poliittista ongelmaa, kun yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaiset ryhmät voivat aina käyttää kahta muuta sektoria, jos he ovat tyytymättömiä terveyskeskuspalveluihin.
Lehdon mukaan suomalaista järjestelmää ei toteuteta samoilla pelisäännöillä kuin niissä maissa, joissa on joko vakuutuspohjainen tai julkinen järjestelmä. Suomessa potilaan maksama omavastuu on paljon korkeampi.
– Sillä itse asiassa hillitään tämän järjestelmän kustannuskasvuvaikutuksia. Jos terveyskeskuspalveluista pantaisiin maksut pois kokonaan ja sairasvakuutuksesta omavastuut samalle tasolle kuin vaikkapa Saksassa tai Ranskassa, niin olettamus on, että kysyntä kasvaisi tavattomasti ja sen myötä myös kustannukset kasvaisivat molemmilla puolilla.
Suomessa omavastuut pannaan suuriksi, jotta kokonaiskustannustaso pystytään säilyttämään alhaisena.
– Ja se kaatuu taas näiden heikompiosaisten niskaan.
Rakenteiden muuttaminen vaatisi suuria ponnistuksia.
– Se vaatisi, että koettaisiin, että tämä on nyt se poliittinen ydinkysymys, joka pitää ratkaista.
Lehto sanoo, että terveyspolitiikassa instituutiot eivät yleensä ole tärkeitä kysymyksiä. Tärkeitä ovat olleet jotkin yksittäiset asiat, jotka on haluttu laittaa kuntoon – ilman vaativaa kokonaisuuden uudelleen arvioimista.
– Tärkeitä ovat olleet esimerkiksi vanhusten asema tai joku maksu jossain tai henkilökunnan riittävyys.
uutiskirje 
