Kun joulunpyhien kiireet hellittivät, tartuin Maarit Verrosen romaaniin ”Karsintavaihe”. Se olikin sopiva lukukokemus vuodenvaihteen alla. Romaanissa elettiin tulevaisuuden Suomessa, karmeassa paikassa, jollaista ei tulevien sukupolvien elinympäristöksi toivoisi. Ja kuitenkin samaan aikaan tuntui, että tarina voisi melkein, melkein kuvata tätä päivää. Siksi romaani jäikin päähäni kieppumaan.
Lintukotomme oli muuttunut väkivaltaiseksi ja hyvin epätasa-arvoiseksi maaksi, jossa valta kuului ylikansallisille turvayrityksille. Mitään yleistä ihmisarvoa ei enää tunnettu eikä tunnustettu. Oli vain työn kautta syntyvä ihmisarvo ja ihmisluokka. Luokitus taas eristi ryhmät toisistaan. Tässä eristämisessä oli apuna mikrosirutunnistus ja väkivaltakoneisto. Työttömällä ei ollut mitään arvoa eikä mitään oikeusturvaa. Ihmisiä hävisi rekistereistä tuon tuosta.
Parempipalkkaisissa ja vaativimmissa töissä olevat paahtoivat töitä lähes tauotta asemansa säilyttämiseksi. Siinä oli apuna kaikenlaiset jaksamis- ja piristyspillerit. Niillä moni jaksoi pitkään, mutta moni päätyi myös itsemurhaan.
Verrosen luomassa tulevaisuudessa ihmisten monenlainen karsinta oli päivittäistä.
Kirjan ankeissa jälkimainingeissa sattui silmiini taiwanilaisen Yolanda Chen haastattelu (HS 28.12.). Hänen menestyskirjansa ”Vaali jokaista lasta” on ilmestynyt kesällä Taiwanissa. Diplomaattimiehen kanssa Suomessa asunut Chen ihastui täkäläiseen koulutusjärjestelmään siinä määrin, että hän halusi kertoa siitä kotimaassaan.
Miksikö meikäläinen koulu oli näin kiinnostava? No ennen kaikkea siksi, että meillä kaikki lapset varallisuuteen katsomatta saavat saman peruskoulutuksen. Taiwanilaisia ihmetyttää maa, jossa jokainen lapsi on arvokas ja koulutus tuottaa silti tulosta ja kilpailukykyä. Taiwanissa koululaitos uskoo vain lahjakkaisiin opiskelijoihin.
Lehtijuttu palautti mieleen Verrosen romaanin ja sen monimuotoiset yhteydet nykymaailmaan. Vaikka työelämässä meillä ollaan jo menossa kohti yhä raaempaa karsintaa, koululaitoksemme sentään ainakin vielä edustaa pohjimmiltaan tasa-arvoa. Chen kotimaassa taas ihmisarvo määritetään jo lapsesta lähtien Verrosen luoman maailman tyylillä, ainakin toistaiseksi.
uutiskirje 
