Suomen taloudesta tulee näinä päivinä hirveitä lukuja.
Alkuviikolla Tilastokeskus kertoi teollisuustuotannon romahtaneen viime kuukausina enemmän kuin 1990-luvun laman aikana. Vuonna 1991 tuotanto laski 8,7 prosenttia, nyt tammikuussa peräti viidenneksen.
Tullihallitus puolestaan tiedotti eilen viennin supistuneen rajusti tammikuussa kaikilla toimialoilla.
Ei siis ole yllätys, että hallitus varautuu entistä pahempaan talouskehityksessä. Tätä ennakoi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) esiintyminen keskiviikkona Ylen talousohjelmassa. Kataisen mukaan valtio ottaa seuraavan neljän vuoden aikana velkaa 40-60 miljardia euroa. Vielä pari viikkoa sitten puhuttiin pahimmassa tapauksessa 30 miljardista.
Tähän asti hallitus on myös varonut puhumasta leikkauksista ja veronkorotuksista. Nyt Kataisen mukaan tulossa on molempia, mutta vasta seuraavalla vaalikaudella.
Paljon on siis tapahtunut puolessa vuodessa. Syyskuussa hallitus ylpeili Euroopan elvyttävimmällä budjetillaan ja väitti Suomen selviävän taantumasta muita helpommalla.
Nyt viimeistään on myönnettävä, ettei pääasiassa hyvätuloisten verojen keventämiseen perustuva elvytys toimi ja hyvät neuvot ovat kalliit.
Jyrki Kataisen mainitsema 40-60 miljardia euroa uutta velkaa kuulostaa dramaattiselta, ja sitä se tietysti onkin. Vuodenvaihteessa velkaa oli 54 miljardia euroa, mikä teki vain 29 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on eurooppalaisittain todella vähän.
Mutta onko velkaantuminen maailmanloppu?
Muutama tunti ennen Kataisen madonlukuja Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander antoi miljardeille perspektiiviä blogi-kirjoituksessaan. Jos valtio ottaa 45 miljardia euroa velkaa vuoteen 2013 mennessä, velan BKT-osuus nousee 50 prosenttiin. Se olisi teollisuusmaiden joukossa edelleen vähän ja pientä verrattuna Suomen 1990-luvun 70 prosenttiin.
Mutta miten tuollainen sadan miljardin euron velka pystytään ikinä maksamaan takaisin?
Kianderin mukaan sitä ei tarvitsekaan tehdä, koska valtiot eivät yleensäkään maksa velkojaan pois. Yksittäiset lainat toki maksetaan ottamalla uutta velkaa. Tuleville sukupolville ainoa aito kustannus onkin korko, joka Kianderin oletuksilla olisi 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2013, ja jatkossa talouden kasvu syö velan määrää.
Edes jotain lohdullista.
uutiskirje 
