Vasemmistoliiton kolme traumaa uudistumisen esteinä
Vasemmistoliiton valtakunnallisen kannatuksen ja yhteiskunnallisen vaikutusvallan väheneminen on jatkunut tasaisena jo toistakymmentä vuotta. Onneksi puolueessa on herätty aktiivisesti hakemaan tarvittavaa muutosta. Uudistusten keskeisinä esteinä ovat kuitenkin Vasemmistoliiton ideologiaan ja puolueen sisäiseen toimintaan liittyvät traumat. Nähdäkseni ainakin kolme keskeistä traumaa on löydettävissä.
Ensimmäinen trauma on ns. reaalisosialismin kaatumisen aiheuttama ideologinen tyhjiö, mikä näkyy Vasemmistoliitossa aivan sen alkutaipaleesta lähtien. Asetelman tekee kummalliseksi se, että Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL suhtautui erittäin kriittisesti Neuvostoliittoon, eikä se koskaan esittänyt Suomen kopioivan neuvostomallista sosialismia. Tavoite oli demokraattinen sosialismi ja yhteiskunnan markkinavetoisuuden vähentäminen. Keskeisiä keinoja olivat maksuttomat julkiset palvelut ja köyhyyden poistaminen perusturvaa kohentamalla.
Sosialismi aatteena syntyi puolustamaan ihmisten demokraattisia oikeuksia teollistuneen yhteiskunnan eriarvoistavaa ja sortavaa vallankäyttöä vastaan. Monet liikkeen tavoitteista ovat sittemmin Suomessa toteutuneet. Vaurastuneessa nyky-Suomessa työolot ovat parantuneet ja ihmiset ovat keskiluokkaistuneet.
Suuri osa keskeisistä ongelmista on kuitenkin ratkaisematta: työstä vieraantuminen, työelämän paineet ja työsuhteen epävarmuus sekä lisääntyvä pahoinvointi ja juurettomuus ovat entisellään. Tuotannon ja talouden jatkuva kasvu on aiheuttanut luonnon saastumisen ja sen seurauksena ilmaston lämpeneminen uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa.
Nykyaikaisessa sosialismissa olennaista ei ole tilipussin kasvattaminen, vaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet perustarpeiden tyydyttämiseen ja yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen vaikuttamiseen. Myös ympäristönsuojelun on oltava kaiken päätöksenteon lähtökohtana.
Nykyaikaista sosialismia toteutetaan ennen kaikkea demokratiaa laajentamalla. Se tapahtuu lopettamalla politiikan ja talouden keinotekoinen erottaminen toisistaan, uudistamalla vaalijärjestelmää, suoraa demokratiaa ja kansanäänestyksiä lisäämällä sekä kansalaisjärjestöjä tukemalla.
Talouselämän demokraattisen valvonnan, maksuttomien julkisten palveluiden ja työpaikkojen tasa-arvoisen päätöksenteon kautta demokratiaa laajennetaan myös talouselämään. Perustulon käyttöönotto ja viikoittaisen työajan lyhentäminen vapauttavat ihmisiä harrastuksiin, sivistykseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Luontoa tuhoavan ja ihmiselämän pelkäksi kuluttamiseksi latistaman talousjärjestelmän tilalle rakentuu vähitellen jotain kauniimpaa.
Vasemmistoliiton valitsema punavihreys on hyvä valinta. Myös sosialismin vanhat ihanteet tasa-arvosta ja palkkatyön ikeestä vapautumisesta ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, ne on vain löydettävä uudelleen. Suomalainen palkkatyötä tekevä keskiluokkainen omistusasuja voi kannattaa hyvinkin vasemmistolaisia arvoja, mutta ei koe Vasemmistoliittoa omakseen. Saadakseen kannatusta on Vasemmistoliiton kyettävä esittämään asiansa konkreettisina vaatimuksina.
Toinen puoluetta koetteleva trauma koskee sen sisäistä toimintakulttuuria. Vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n sisällä vuosikymmeniä jatkuneen kahtiajakautumisen aikana käydyn katkeran valtapelin seuraukset ovat edelleen vahvasti läsnä. Järjestökaappausten pelossa puolueessa ollaan edelleen kitsaita antamaan valtaa alaspäin. Puoluekoneisto on halvaantunut ja valta on keskittynyt muutamille harvoille. Jäsenkunta vanhenee ja uudet, innokkaat ja tekemisen tarmoa täynnä olevat ihmiset jäävät sivuun päätöksenteosta.
Poliittinen työväenliike syntyi vastauksena ylhäältä alas -vallankäytölle. Ihmiset kokoontuivat työväentaloille ja toreille keskustelemaan ja löytämään vastauksia, joita virallinen yhteiskunta ei kyennyt heille antamaan. Työväentalojen sijaan nykyajan ihmiset hakevat tietonsa mediasta ja keskustelu tapahtuu entistä enemmän internetissä. Vasemmistoliiton on mentävä aktiivisesti mukaan tähän muutokseen.
Nykyajan politiikka on henkilökeskeistä ja käydään pitkälti median kautta. Puolueen julkisuuskuva on siksi tärkeä. Siinä pelissä oikeistolla on suurimmat resurssit ja mediajulkisuus tukee oikeistolaisia arvoja. Imagogallupit myös hämäävät helposti, koska oikeiston silmissä vasemmistolla on aina huono imago. Kuvaa puolueesta pitääkin parantaa etupäässä omille potentiaalisille kannattajille, ja samalla terävöittää viestiä oikeiston suuntaan.
Se ei kuitenkaan riitä. On saatava aikaan aitoja muutoksia myös puolueen toimintatavoissa. Vasemmistoliiton on palattava liikkeen juurille, vaikuttamiseen ihmiseltä ihmiselle ja alhaalta ylöspäin. Suoran demokratian ja sitovien jäsenäänestysten käyttöönotto antaisi ihmisille todellista voiman ja vaikuttamisen tunnetta ja toisi puolueen kymmenentuhannen jäsenen henkisen potentiaalin nykyistä paremmin puolueen käyttöön.
Vasemmistoliitosta tulee tehdä taas aito kansanliike, Suomen demokraattisin puolue, joka vetää mukaansa aivan tavallisia kansalaisia, aktivisteja, ammattiyhdistystoimijoita, taitelijoita, tutkijoita, ajattelijoita ja sosialisteja. Pitkään mukana olleiden tovereiden on myös luotettava uusiin innokkaisiin ihmisiin ja valtaa on jaettava aidosti. Uusien ihmisten mukaantulo tuo myös uusia ideoita ja uutta toimintaa. Moderni imago ei synny itsestään mainostoimistoissa. Se syntyy puolueen sisäisen muutoksen ja jäsenistön uudenlaisen aktivoitumisen myötä.
Kolmas Vasemmistoliiton trauma on 1990-luvun lama-ajan hallitustoiminta. Tuolloin sateenkaarihallitukseen mentiin hyvässä uskossa ja saatiin aikaan paljon hyvää, mutta huomaamatta myös menetettiin paljon. Yhteistyökykyisyyden ja tunnustuksen hakeminen johti oman politiikan terävimpien kärkien tylsymiseen.
Vasemmistoliitto voi rohkealla ja aatteellisella oppositiopolitiikalla kasvaa jälleen koko yhteiskuntaa vasemmalle johtavaksi liikkeeksi. Tämä perinteinen roolimme on arvokkaampi kuin yksi ministerinpaikka ja pahimmillaan surkastuminen oikeistolaisen hallituksen apupuolueeksi. Hallitukseen tulee jatkossakin pyrkiä, mutta ei mihin hintaan tahansa. Kun kannatus saadaan nousuun, pitää tavoitteenamme olla asema yhtenä punavihreän hallituksen päähallituspuolueena.
Vasemmistoliiton kannatus on saatava nousuun. Puolueen on lopetettava sosialistisen menneisyytensä häpeileminen ja anteeksipyytely.
Voimme olla ylpeitä liikkeen vanhoista ja edelleen erittäin ajankohtaisista ihanteista ja tavoitteista. Moderni sosialismi on ennen kaikkea demokratian lisäämistä ja laajentamista. Demokratisointi on aloitettava ennakkoluulottomasti omasta puolueesta. Vain siten saadaan riittävästi uusia ihmisiä ja ideoita luomaan vaihtoehtoista politiikkaa. Ensimmäinen askel olisi puolueen seuraavan puheenjohtajan valinta jäsenäänestyksellä.
Kirjoittaja on Vasemmistolinkin aktiivi.
uutiskirje 
