Kapitalismi 09 -tapahtumassa puitiin muutoksen mahdollisuuksia
Kapitalismista puhutaan nyt paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tästä peruskysymyksestä aloitti kanadalaisen Yorkin yliopiston valtio-opin professori Stephen Gill puhuessaan Kapitalismi 09 -tapahtumassa Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla viime torstaina.
Gillin mukaan vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään.
– Markkinafundamentalistit ja ”puhtaan” uusliberalismin kannattajat sanovat, että kapitalismi on tehokas järjestelmä ja sen kriisit ovat lyhytaikaisia ja itsensä korjaavia. Heidän mielestään markkinoiden pitäisi antaa itse säädellä itseään.
”Vasta kun pääomaa uhkasi luhistuminen, massiiviset varat olivat yhtäkkiä käytettävissä.”
– Useimmat taloustieteilijät katsovat, että kapitalistinen kasautuminen on epätasaista ja siihen liittyy kriisejä. Kriisit vaativat makrotaloudellista suunnittelua ja poliittista puuttumista talouden vakauttamiseksi sekä tasapainoisen kasvun jatkamiseksi.
Finanssikriisiä hoidetaan tällä hetkellä lähinnä jälkimmäisen näkemyksen mukaan. Mutta on vielä kolmaskin ajattelutapa:
– Radikaali kanta on, että kapitalismi on valtaan perustuva järjestelmä. Se ei edistä toimeentuloa ja sosiaalista hyvinvointia, vaan pääoman kasautumista, joka puolestaan mahdollistaa yhteiskunnan sekä toisten tekemän työn hallinnan.
Tätä näkökulmaa Gill itse korostaa.
Perustarpeet
markkinoiden armoilla
Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana pääoman kasautuminen sekä ihmisten ja luonnon riisto ovat Gillin mukaan kiihtyneet ennennäkemättömästi. Valtiot ovat kapitalismin suitsimisen sijasta ryhtyneet entistä enemmän avittamaan sen voittokulkua: julkisia toimintoja on yksityistetty ja tukea perheille, koulutukselle ja terveydenhuollolle leikattu. Epätasa-arvo ihmisten tuloissa, hyvinvoinnissa ja elinmahdollisuuksissa on pahentunut.
– Kapitalistiset markkinat hallitsevat yhä enemmän ruokavaroja, vettä ja muita perustarpeita. Tavat, joilla kapitalismi välillisesti vaikuttaa nälkäkuolemiin, muistuttavat 1800-lukua, Gill sanoi.
Gillin mukaan ruoan hinta on viimeisten 10 vuoden aikana määräytynyt yhä enemmän globaaleilla markkinoilla. Siihen on vaikuttanut muun muassa futuurikauppa ja spekulaatio. Erityisesti tämä näkyi viime vuonna, jolloin ruoan hinta nousi ennätyksellisen korkeaksi. Financial Times -talouslehtikin totesi, että hintakehitys on nostanut kroonisesta nälästä kärsivien ihmisten määrän ensi kerran yli miljardin.
– Sen jälkeen maataloushyödykkeiden hinnat ovat pudonneet 40–50 prosenttia, mutta yhä ne ovat selvästi korkeammalla kuin ennen kriisiä.
Perustarpeiden turvaamiseen vaadittava panostus olisi vähäinen verrattuna finanssisektorin pelastamisen kustannuksiin. EU:n ja Yhdysvaltojen takuut ja tuet rahoituslaitoksille ovat Gillin mukaan 17 biljoonaa eli 17 000 miljardia dollaria. Se on 22 kertaa enemmän kuin YK:n vuosituhattavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä suunniteltu rahoitus minimitoimeentulon sekä perusterveydenhuollon ja -koulutukseen turvaamiseksi köyhimmille.
Uhkina taantumus
ja autoritaarisuus
Gillin mukaan finanssikriisi ei johdu vain pienituloisille myönnetyistä asuntolainoista, vaan se on nähtävä laajemmassa perspektiivissä: järjestelmäkriisinä. Tuhoisia ovat olleet Wall Streetin finanssimaailman opit, joiden mukaan asioita on hoidettu jo pitempään niin Yhdysvalloissa kuin koko maailmassa.
Gill korosti, että kriisissä on talouden lisäksi koko sivilisaatio. Kaikki poliittiset voimat ovat siksi uudessa tilanteessa. Se saattaa avata mahdollisuuksia edistyksellisille, mutta yhtä hyvin myös taantumuksellisille liikkeille.
Paljon riippuu Gillin mukaan siitä, miten talouskriisiin vastaaminen lähiaikoina etenee.
– Esimerkiksi Obama on tehnyt joitakin edistyksellisiä aloitteita. Tyynnyttääkseen suuttumusta rahoitusssektorin tuista hän on laajentamassa terveydenhuoltovakuutusta ja kehittämässä vihreitä investointeja.
Gill suhtautui kuitenkin skeptisesti Obaman hallinnon edellytyksiin ratkaista kriisiä ja arveli, ettei Wall Streetin hallinnasta ole vieläkään päästy kokonaan irti.
Valtioiden velkaantuminen saattaa lisätä paineita julkisten palvelujen heikentämiseen ja yksityistämisiin. Jos talouden pelastustoimet vielä onnistuvat huonosti ja tyytymättömyys kasvaa, yhtenä vaarana on kapitalismin kehittyminen entistä autoritaarisempaan suuntaan.
– Terrorismin vastaisen sodan keinoja, kuten kansalaisvapauksien rajoittamista ja poikkeustilalakia, saatettaisiin käyttää tukahduttamaan kansan keskuudesta nousevaa kapinointia.
Elämäntyyli
uusiksi
Vasemmistossa ja edistyksellisissä kansalaisliikkeissä Gill näki myönteisiä merkkejä.
– Moninaiset globaalit vasemmistot ovat yhdistämässä voimiaan ja voisivat yhdistää enemmänkin. Niiden intellektuellit ovat miettimässä uusiksi valtiota, markkinoita, valtaa, tuotantoa, sosiaalista uusintamista ja ekologista kestävyyttä.
Gill kehotti muistuttamaan ihmisiä rahoitussektorille syydetyistä varoista.
– Meille on jatkuvasti kerrottu, että on mahdotonta kustantaa merkittäviä parannuksia terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin yhteiskunnallisiin palveluihin. Finanssilaitoksille maksettavat valtavat rahat osoittavat, että tämä oli yksinkertaisesti poliittinen päätös. Vasta kun pääomaa uhkasi luhistuminen, massiiviset varat olivat yhtäkkiä käytettävissä.
Huomiota tulisi Gillin mielestä kiinnittää myös elämäntyyliin, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa kulutetaan leijonanosa maapallon resursseista. Vielä vuonna 1992 George Bush vanhempi sanoi kieltäytyessään osallistumasta Rion ilmastokokoukseen, että ”elämäntyylimme ei ole neuvoteltavissa”.
– Tämä elämäntyyli on yhteydessä Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan ja jättifirmoihin, jotka pyrkivät hallitsemaan öljyn ja fossiilisten polttoaineiden tarjontaa.
– Vero- ja kannustinjärjestelmät olisi rakennettava uusiksi elämäntyylin muuttamiseksi. Siihen voisi yhdistää aloitteita julkisen liikenteen, urheilun ja vapaa-ajan palvelujen parantamiseksi sekä terveempiin elämäntapoihin kannustamista.
– Uudentyyppisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii uudenlaista politiikkaa niin Pohjoisessa kuin Etelässäkin: laajaa, monipuolista, demokraattista, vihreää ja eteenpäin katsovaa poliittista toimijuutta, Gill summasi.
Kohti uusia
instituutioita
Jos asiat ovat kehittyneet yksityisten suuryhtiöiden johdolla katastrofaaliseen suuntaan, eivät valtiolliset instituutiotkaan ole ongelmattomia. Ne voivat olla byrokraattisia, holhoavia ja autoritaarisia – ja kapitalismissa tietysti vahvasti sidoksissa yhtiövaltaan. Tämä korostui Yorkin yliopiston tutkijan Isabella Bakkerin ja brittiläisen tutkijan ja aktivistin Hilary Wainwrightin puheenvuoroissa.
– Meistä on tullut yhä vieraantuneempia toisistamme. Tarvitsisimme uudenlaisia instituutioita humaanimman yhteiskunnan luomiseksi, Bakker sanoi.
Vastaukseksi Bakker ja Wainwight tarjosivat osallistuvan demokratian malleja, kuten kansalaisaloitteita, kansanäänestyksiä ja ruohonjuuritason yhteisöllisyyden kehittämistä.
– Meidän täytyy sosialisoida käytännön tietämyksemme julkiseen päätöksentekoon, Wainwright muotoili.
uutiskirje 
