Jörn Donner totesi kolumnissa Suomen Kuvalehdessä Vasemmistoliitosta: ”Entisistä kommunisteista ja/tai taistolaisista sekä vihervasemmistosta koostuvassa vasemmistoliitossa on isätappo meneillään, tosin siten, että istuva puheenjohtaja erosi vapaaehtoisesti”. Kun media hehkuttaa mahdollisuutena 1970-luvulla syntyneiden esiinmarssia, varoittaa Donner ikärasismin vaarasta ja arvokkaan kokemuksen hylkäämisestä.
Puolueemme tarvitsee nyt jos koskaan kaikenikäisiä, jotka osaavat ajatella, tutkia ja välittää näkökulmansa julkiseen luovaan prosessiin. Mielestäni terävimmät aikamme analyysit ovat esittäneet aikaamme ja tulevaisuuttamme pohtiessaan parhaimmillaan päälle 80-vuotiaat. Viittaan emeritustutkijaan, vuonna 1921 syntyneeseen Moshe Lewiniin, joka julkaisi kirjansa ”Neuvostoliiton vuosista” vuonna 2005 ja häntä 19 vuotta nuoremman Meghnand Desain ”Marxin kostoon”. Sekä mainittu Pensylvanian yliopiston historian professori että intialais-brittiläinen taloustietieteilijä kuuluvat siihen samaan aikamme ajattelijoiden sarjaan, joita Suomessa edustavat muutamat nuoremmat tutkijat, kuten Patomäki, Teivainen ja Kangaspuro.
Meillä on tarjolla sekä kaikki mahdolliset eväät tarttua tässä ja nyt uuteen että muutoksen tekijöitä, kun vain osaamme koota heitä yhteen ja pistää talkoot pystyyn. Valtion maksamalla puoluetuella tai elinkeinoelämän rahoituksella se tuskin onnistuu. Tarvitsemme sekä aloitteellisuutta että uhrautumista. Toivon siis puolueen johdolta nöyryyttä ja kuuntelemisen taitoja sekä kykyä katsoa ympärilleen. Ennen puoluevaltuuston kokousta kokoontui Helsingissä ”Vapaus valita toisin”- avoin foorumi. Siellä oli mukana yllättävän paljon vasemmistolaisen liikkeen tilasta huolta kantavia puolueisiin järjestäytyneitä ja puolueiden ulkopuolella olevia.
Emme ole seisovassa vedessä, vaan katsomassa Vasemmistoliittoakin laajemmalla porukalla eteenpäin millainen myrsky on nousussa, kun tohtori ja aktiivi demari Arja Alhokin, foorumin yksi aktiivivetäjistä varoittelee vasemmistoa ”Kovan tuulen varoituksella”.
Porvarilehtien kolumnistit vaativat Vasemmistoliitolta vaihtoehtoista ohjelmaa nykymenolle, kun vihreät on imaistu osaksi valtakoneistoa, demarit osoittaneet kangistuneisuutensa oppositiossakin vanhana uusliberalismin harhaoppeihin vajonneena valtionhoitajapuolueena ja perussuomalaiset valtiollistumassa kokoomusvetoisen oikeiston natottajaosastoksi.
Vasemmistoliiton haaste ei ole mitätön, mutta onnistuessamme voimme tehdä historiaa näyttämällä tietä kohti muutosta. Nuoruuden, innon ja kokemuksen avoimessa aivoriihessä voimme kuitenkin saada liikkeelle prosesseja, joista ketju alkaa liikkua oikeaan suuntaan eli voimme parhaassa tapauksessa löytää muutokseen johtavan polun ensimmäisiä askelmia. Älkäämme odottako yksin Paavon pelastavia ensi askeleita. Meistä kaikista se on loppujen lopuksi kiinni.
uutiskirje 
