Sijaisperhe jää liian usein yksin

Kunnat hoitavat vastuunsa huonosti

Kodin ulkopuolelle on Suomessa sijoitettu yli 16 000 lasta. Vaikka määrä kasvaa jatkuvasti, kunnat eivät valvo riittävästi sijaishuoltopaikkojen toimintaa eikä lapsilla ole mahdollisuutta tavata sosiaalityöntekijäänsä tarpeeksi usein. Sattuma ja asuinpaikka määrittävät liikaa sitä, millaista hoitoa lapsi saa.

Tiedot käyvät ilmi kyselystä, joka julkistettiin valtakunnallisilla sijaishuollon päivillä Lahdessa tiistaina.

Kyselyssä selvitettiin sijaishuollossa työskentelevien näkemyksiä sijaishuollon työolosuhteista, hoidon laadusta ja resursseista.

Valvonta ei toimi

Noin neljännes sijaisperheistä ja muista sijoituslasten kanssa työskentelevistä kyselyyn vastanneista kertoi, että kunnan sosiaalityöntekijä ei ollut käynyt heidän luonaan viimeksi kuluneen vuoden aikana. Lastensuojelulaki velvoittaa kuitenkin kunnan valvomaan, että sijoitus toteutuu lain mukaisesti ja lapsi saa tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet.

Myös tilanne nuoren tullessa täysi-ikäiseksi näyttää synkältä. Vain 23 prosenttia vastaajista arvioi jälkihuollon toteutuvan hyvin.

– Nuoret jäävät liian usein omilleen ilman riittävää tukea ja valmistautumista, kertoo kyselyn tekijä, suunnittelija Kaisu Muuronen Lastensuojelun Keskusliitosta.

Sattuma karsittava pois

Muurosen mielestä kautta koko kyselyn nousee esille se, että ammatillisten perhekotien ja laitosten resurssit ovat paremmat kuin sijaiskotia tarjoavien tavallisten perheiden saamat resurssit.

– Ero näkyy muun muassa koulutuksen, työnohjauksen, sijaisten saannin ja lasten palveluiden yhteydessä. Myös kuntien erilaiset resurssit ja toimintatavat määrittävät liian paljon sitä, millaista hoitoa lapsi saa.

Perheet jäävät yksin

Sijaisperheet kokivat jäävänsä kasvatustyössään yksin ja ilman sijoittajakunnan tukea.

Erityisen huolestuttavana kyselyyn vastanneet pitivät sitä, että lain lapselle takaama oikeus tavata omaa sosiaalityöntekijäänsä riittävän usein toteutuu vain reilulla viidenneksellä perheisiin sijoitetuista lapsista, kun muissa hoitomuodoissa se on lähes kolminkertainen.

– Kyse on kuitenkin lapsen perustavaa laatua olevasta oikeudesta. Lain mukaan sosiaalityöntekijä valvoo lapsen edun toteutumista, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmapäällikkö Seppo Sauro.

Kunnat hoitavat roolinsa ja vastuunsa huonosti. Sauro arvioi, että reilu vuosi sitten uudistetun lastensuojelulain tavoite poistaa sattuma ja mielivalta sijaishuollosta ei toteudu ja siihen on syynä kuntien ponnettomuus.

– Tästä ei pidä kuitenkaan syyllistää ylikuormitettuja sosiaalityöntekijöitä vaan kunnan päättäjiä ja johtoa, hän painottaa.

Lakiuudistus välttämätön

Lastensuojelualalla ollaan laajasti sitä mieltä, että tulokset osoittavat tarpeen muuttaa lastensuojelulakia. Hallitusohjelmaan asetettu tavoite siirtää sijaishuollon painopiste laitoshoidosta perhehoitoon ei onnistu ilman laaja-alaista perhehoitoa käsittelevää lainsäädäntöä.

– Pitkät kiintymyssuhteet ja perhearki puoltavat perhehoidon lisäämistä. Niin resurssit kuin säädökset on kuitenkin selvitettävä, muuten perhehoidon laajentaminen ei ole mahdollista. Uuden lainsäädännön keskeisenä sisältönä on oltava kumppanuus eri osapuolten välillä. Yksin ei kukaan selviä, Sauro sanoo. (KU)