Pintaa syvemmältä
Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksella on tapana kysellä nimeämiltään kotimaisilta tieteen ja kulttuurin vaikuttajilta näiden näkemyksiä milloin mihinkin kysymyksiin: vaalirahoitussotkusta, ay-liikkeen tulevaisuudesta tai Renny Harlinin elokuvista.
Viikko sitten tältä HS-raadilta kysyttiin, pitäisikö länsimaiden luopua pikaisesti sodankäynnistä Afganistanissa.
Kyselyn pohjalta tehdyn jutun otsikkona oli: ”HS-raati pitäisi lännen sotilaat Afganistanissa.” Otsikointi oli vähintäänkin harhaanjohtava. Jutun yhteydessä julkaistu graafinen kuvio nimittäin osoitti, että ainoastaan 42 prosenttia vastaajista, yhteensä 33 ihmistä, oli tätä mieltä, kun taas 39 prosenttia kyselyyn vastaajista, 31 HS-raadin jäsentä, valitsi kyllä-vaihtoehdon, jonka mukaan länsimaiden pitäisi pikaisesti luopua sodankäynnistä Afganistanissa.
15 vastaajaa ei ottanut kantaa kummankaan vaihtoehdon puolesta.
Sotatoimien jatkamista kannattaneiden kulttuurivaikuttajien joukossa oli muun muassa kansanedustaja Ben Zyskowicz, joka vastasi kysymykseen kysymällä, ”onko se niin väärin, että YK edes jossain yrittää vaikka asein puolustaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa”.
Mitenkähän Helsingin Sanomien kyselyssä olisi käynyt, jos olisikin kysytty, pitäisikö länsimaiden ”vähitellen” ruveta kotiuttamaan joukkojaan Afganistanista, tai pitäisikö Suomen vetää joukkonsa pois Afganistanista.
Myös Yhdysvalloissa on tällä viikolla kysytty kansalaisten näkemyksiä sotimisesta Afganistanissa. Washington Post -lehden mielipidekyselyssä niukka enemmistö asiaan kantaa ottaneista vastaajista vastusti 40 000 lisäsotilaan lähettämistä Afganistaniin.
Suomessa viikon keskeinen uutisaihe on ollut kysymys Pohjois-Afganistanissa olevien suomalaisten lisäjoukkojen kotiinpaluun ajankohdasta. Afganistanin vaaleja turvaamaan lähetetyt lisäjoukot palaavat ensi viikolla kotimaahan työsopimusten päättyessä eivätkä jää valvomaan marraskuun alussa pidettävää presidentinvaalin toista kierrosta.
”Minulle tärkeintä on aina rauhanturvaajan turvallisuus”, totesi puolustusministeri Jyri Häkämies.
80 suomalaisen tilalle lennätetään ruotsalaisia rauhanturvaajia. Naton Afganistan-operaation pohjoismaiseen yksikköön Mazar-i-Sharifiin jää edelleen 115 suomalaissotilasta.
Vaikka Afganistanin tilanne näyttäisi olevan yksi tämän hetken polttavimmista kysymyksistä Suomen ulkopolitiikassa, tavallisten afganistanilaisten mielipiteitä ei suomalaisessa keskustelussa juuri kuule. Afganistania käsittelevissä uutisissa puhuvat lähinnä ulkomaiset sotilaat ja poliitikot.
”Tilanne on hämmentävä, sillä onhan Kabul lopulta vain puhelinsoiton päässä”, kirjoittaa toimitussihteeri Janne Hukka viime viikolla ilmestyneessä Ydin-lehdessä.
Afganistanilaisten kansalaisjärjestöaktiivien haastattelujen pohjalta tehty Ydin-lehden juttu antaa monin verroin syvällisemmän kuvan Afganistanin tilanteesta ja haasteista kuin valtamedian uutiset pommi-iskuista, vaalivilpistä ja ulkomaisten lisäjoukkojen tarpeesta.
Paikallisten ihmisoikeusaktiivien mukaan olot Afganistanissa ovat selvästi parantuneet vuoden 2001 jälkeen, kun Yhdysvaltojen joukot ajoivat taleban-hallinnon vallasta. Tänä päivänä yli 80 prosenttia väestöstä on terveydenhuollon piirissä. Viisi miljoonaa lasta käy koulua, huomattava osa heistä tyttöjä. Neljäsosa kansanedustajista on naisia.
Mutta kahdeksan vuotta talebanien syrjäyttämisen jälkeen yli kolme miljoonaa afganistanilaista elää yhä pakolaisleireillä naapurimaissa Iranissa ja Pakistanissa.
Työttömyys puolestaan ruokkii kapinallisliikkeitä, jotka ovat monelle ainoa tulonlähde.
Afganistanilaiset arvostelevat myös sitä, että ulkomainen tuki menee pääasiassa sotilaalliseen toimintaan. Yhdysvallat käyttää sotamenoihin Afganistanissa lähes 20 kertaa enemmän kuin kaikki avunantajamaat yhteensä maan jälleenrakentamiseen ja kehitysyhteistyöhön.
Länsimaiden sotilasoperaatioiden kiihtyessä turvallisuustilanne on itse asiassa heikentynyt. Tänä vuonna Afganistanin sodassa on kuollut YK:n mukaan yli 1 500 siviiliä, joista noin neljäsosa Yhdysvaltojen ilmaiskuissa. Kahdeksan vuoden aikana Nato-operaation iskuissa Afganistanissa on kuollut pahimpien arvioiden mukaan yli 8 000 siviiliä.
Ytimen haastattelemat afganistanilaiset ovat huolissaan siitä, että tavallisen kansan mielipiteet ja tarpeet sivuutetaan, kun Afganistanin asioista päätetään ulkomaiden ja maan hallituksen kesken.
Afganistanin naisverkoston johtaja Orzala Ashraf ei usko vaalien tuovan muutosta tilanteeseen, sillä presidentti Hamid Karzai ja hänen vastaehdokkaansa Abdullah Abdullah ovat molemmat liittoutuneet paikallisten sotajohtajien kanssa.
”Nykyiset vallanpitäjät eivät juuri eroa talebaneista. Heidän valtaansa pönkittävät kansainvälisen yhteisön tuki ja tekosyyt turvallisuudesta ja kansallisesta yhtenäisyydestä. Taleban on todellisuudessa vain toissijainen haaste”, Ashraf toteaa.
”Ei ole olemassa yhtä terroristiliikettä, jota vastaan länsimaat taistelevat, vaan lukuisia eri lähtökohdista toimivia ryhmittymiä. Sotilaallinen toiminta ei tule siksi koskaan ratkaisemaan turvallisuustilannetta”, arvelee Noor Marjani afganistanilaisesta naisten aikuiskoulutusjärjestöstä.
Ulkomaiset diplomaatit ovat esittäneet ratkaisuksi turvallisuustilanteeseen myös neuvotteluja talebanien maltillisen siiven kanssa. Naisten maanalaista lukutaitokampanjaa talebanien valtakaudella vetänyt Orzala Ashraf suhtautuu ajatukseen epäilevästi.
”Talebanien käsitys islamista sallii syrjintää ja oikeuksien polkemista. Mitä siis tarkoitetaan maltillisilla talebaneilla? Toisaalta ehdotus, että talebaneista voisi tulla osa demokraattista Afganistania, edellyttää ensin todellista demokratiaa Afganistanissa.”
lehti 