Eurooppalaisten elintarvikeyritysten moraali paljastuu keskiviikkona, kun Maailman luonnonsäätiö WWF julkistaa palmuöljymittarinsa.
Mittarilla vertaillaan, miten yritykset hankkivat palmuöljyä. Mukana on neljä suomalaista elintarvikeyritystä.
– Selvitimme, ovatko yhtiöt huomioineet, mistä palmuöljy hankitaan. Hankkivatko he vain vastuullisesti tuotettua palmuöljyä vai onko hankinta ihan retuperällä. Yhtiöt on pisteytetty huonoista hyviin, WWF:n metsäasiantuntija Sampsa Kiianmaa kertoo.
Tiedot on hänen mukaansa hankittu julkisista lähteistä.
Mukana on useita kymmeniä eurooppalaisia yhtiöitä. Ne ovat saaneet antaa selvitykseen omat näkemyksensä.
Tällä kertaa eurooppalaiseen mittaukseen otettiin mukaan vain elintarvikeyrityksiä, vaikka palmuöljyä käytetään muuallakin.
– Palmuöljyä on yllättävän monessa elintarvikkeessa, muun muassa margariineissa, suklaassa ja ranskanperunoissa. Suomalaiset käyttävät tietämättään suihkussa palmuöljyä, sillä sitä on saippuoissa, Kiianmaa luettelee
Ratkaiseeko kympin hintaero?
Suurin osa palmuöljystä tuodaan Malesiasta ja Indonesiasta.
– Väittäisin, että vain hyvin harva suomalainen toimija on selvittänyt edes hankintamaata, saati sitten, missä olosuhteissa palmuöljyä tuotetaan, Kiianmaa sanoo.
Palmuöljyä voi tuottaa vastuullisestikin.
– Silloin sademetsää ei hakata uusien palmuöljyplantaasien tieltä. Paikalliset yhteisöt otetaan huomioon eikä heidän oikeuksiaan poljeta.
Vastuullisesti tuotettua, sademetsäystävällistä palmuöljyä on jo markkinoilla.
– Kyse on siitä, ostavatko yritykset sitä vai eivät. Se maksaa 10?20 euroa enemmän tonnilta.
Kiianmaa kertoo, että sademetsiä hakataan jo tropiikin turvealueiltakin. Kasvillisuus poltetaan ja lopuksi suot ojitetaan palmuöljyviljelyksiä varten.
– Siitä aiheutuu mittavat kasvihuonekaasupäästöt. Sumatran saarella Indonesiassa tämä on erityinen ongelma. Siellä mineraalimaat ovat jo pitkälti öljypalmuplantaaseina, ja uutta viljelytilaa ei löydy kuin turvealueilta.
uutiskirje 
