Müncheniläinen Focus julkaisi maanantaina yksityiskohtaisen raportin Oskar Lafontainen liikkeiden seurannasta Berliinissä 10. joulukuuta 2007. Asialla olisi ollut neljä yksityisetsivää. Vasikoinnin kohteeksi olisi joutunut muun muassa Linken silloisen liittopäiväryhmän vetäjien, Lafontainen ja Gregor Gysin, illallinen berliiniläisessä ravintolassa.
Varsinaisesti vakoilu liittyisi tuolloin jo pitempään huhuttuun Lafontainen ja Sahra Wagenknechtin, silloisen EU-parlamentaarikon ja nykyisen liittopäiväedustajan, väliseen suhteeseen. Toimeksiantajasta ei ole tietoa.
Linken toiminnanjohtaja Dietmar Bartsch pitää Lafontainen yksityiselämän vakoilua täysin ”käsittämättömänä ja skandaalimaisena”. Lafontaine on parhaillaan toipumassa hyvin onnistuneesta syöpäleikkauksesta.
Perustuslaki takaa liittopäiväedustajien koskemattomuuden heidän luottamustehtävässään, mutta koskemattomuus ei koske heidän yksityiselämäänsä. Sen suhteen he ovat samassa asemassa kuin muutkin kansalaiset.
Sen sijaan turvallisuusviranomaiset, Bundesamt für Verfassungsschutz, voivat ulottaa seurannan myös liittopäiväedustajiin. Linke on toistuvasti protestoinut sitä, että sen edustajia liittopäivillä ja osavaltioparlamenteissa tarkkaillaan ja näin tosiasiassa luokitellaan valtionvastaisiksi.
Kavalia
menettelytapoja
Sopivaisuudenrajat ylittävä poliitikkojen tarkkailu ei ole Saksassa mitenkään harvinaista.
Nordrhein-Westfalenin kristillisdemokraattisen pääministerin Jürgen Rüttgersin avustajan organisoima SPD:n paikallisen johtohenkilön Hannelore Kraftin tehostettu seuranta aikaisemmin tänä vuonna aiheutti tiukkoja protesteja. Seuranta liittyi ensi kevään maapäivävaaleihin.
Vihreät puolestaan usuttivat edustajiaan osavaltioparlamenteissa keräämään tietoja Linken sisäisistä kiistoista ja sen edustajien henkilösuhteista ja keskinäisistä erimielisyyksistä.
Myös kavalia menettelytapoja on käytetty. CDU pelkäsi tappiota Schleswig-Holsteinin vuoden 1987 maanpäivävaaleissa. Pääministeri Uwe Barschel palkkasi kansliaansa toimittaja Reiner Pfeifferin seuraamaan vastustajien kampanjaa.
Pfeiffer palkkasi yksityisetsivän vakoilemaan SPD:n johtajan Björn Engholmin yksityiselämää. Hän soitti Engholmille lääkäriksi tekeytyen ja ilmoitti tämän sairastavan aidsia. Nimettömässä ilmiannossa hän syytti Engholmia veropetoksista.
Pfeifferin toiminnan tultua julkisuuteen ja Uwe Barschelin paljastuttua siitä vastuulliseksi Barschel erosi pääministerin tehtävästä Muutaman päivän kuluttua hänet löydettiin kuolleena sveitsiläisen hotellin kylpyammeesta.
lehti 