Yksi talvisodan tuoma muutos näkyy edelleen suomalaisten arjessa. Talvisodan syttymisen myötä työnantajien ja työläisten väliset suhteet normalisoituivat. Työnantajien järjestöt ja työntekijäjärjestöt tunnustivat toinen toisensa ja toistensa oikeuden neuvotella omien jäsentensä puolesta.
Työmarkkinakielessä tätä kutsutaan myös tammikuun kihlaukseksi. Se oli Suomen työnantajain keskusliiton antama julistus, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse.
Julkilausuma luettiin Yleisradion iltauutisissa 23. tammikuuta 1940, ja se julkaistiin myös seuraavan päivän sanomalehdissä. Kihlausta ennen vain kirjanpainajilla oli ollut työehtosopimus.
Naimakauppojen puhemiehenä hääri K. A. Fagerholm. Hänen mielestään kansakunnan eheytyminen edellytti työntekijöiden oikeuksien tunnustamista.
Kihlausta ei olisi syntynyt ilman talvisotaa ja työläisten suurta panosta sotatoimissa.
Tuliko 2000-luvulla avioero?
Tammikuun kihlausta pidetään suomalaisen kolmikantaisen ja keskusjärjestöjohdetun työmarkkinasopimisen eli tupo-mallin lähtölaukauksena.
Tuliko 2000-luvulla osapuolille avioero, SAK:n historioitsija Tapio Bergholm?
– Ehkä ei aivan avioeroa, Bergholm vastaa.
Sen sijaan Suomessa ollaan hänen mielestään matkalla kohti muissa pohjoismaissa nykyään käytössä olevaa työmarkkinamallia.
Bergholmin mielestä Suomessa on muutenkin seurattu työmarkkinoilla muiden pohjoismaiden esimerkkiä. Siitä oli kyse tammikuun kihlauksessakin.
– Suomen oli tunnustettava työläisten oikeudet, jotta Suomi pystyi lukeutumaan pohjoismaihin, Bergholm toteaa.
Näkemys Suomesta pohjoismaana ei ollut vuonna 1940 lainkaan selvää. Talvisodan tiimellyksessä kysymys oli kuitenkin Suomelle tärkeä. Suomi halusi korostaa siteitään länteen – etenkin Ruotsiin – jotta sotaan saataisiin lisäapuja. Apua tulikin lännestä, mutta se oli enemmän henkistä kuin materiaalista laatua.
lehti 