Kun kahdelle työurien pidentämistä pohtivalle työryhmälle annettiin tiistaina lisäaikaa, niin se merkinnee sitä, että työryhmät myös pystyvät tammikuun lopussa tarjoamaan päättäjille jotakin kättä pidempää. Jos nyt olisi todettu, että työ ei johda mihinkään, niin turha silloin olisi ollut antaa lisäaikaakaan.
Helppoa yksimielisen ehdotusnipun aikaansaaminen ei kuitenkaan ole, sillä niin eri kanteilta työmarkkinajärjestöt työurien pidentämiseen vaikuttavia keinoja – erityisesti eläkkeiden osalta – tarkastelevat. Jommankumman on peräännyttävä, jos tuloksia aiotaan saada aikaan.
Palkansaajien mielestä nyt jo voimassa oleva joustava eläkkeellesiirtymisaika on riittävä ja sen lisäksi tarvitaan pehmeämpiä keinoja, joiden avulla työssä jaksettaisiin pidempään.
Työnantajilla on taipumusta irtisanoa väkeä vanhemmasta päästä. Työuraa on silloin vaikea pidentää, jos ei ole työtä.
Työnantajapuolelle pelkät pehmeät keinot eivät riitä, vaan se tavoittelee rakenteellisia muutoksia, jotka tarkoittaisivat muun muassa osa-aikaeläkkeen ja muiden varhaiseläkkeiden lopettamista sekä ikääntyvien irtisanottujen työttömyysturvan heikentämistä.
Aina ei kuitenkaan ole pakko lopettaa jotakin, vaan voitaisiin myös keksiä luovia ratkaisuja. SAK:ssa on esimerkiksi esitetty yhdeksi keinoksi uudistaa osa-aikalisä siten, että ikääntyvän osa-aikatyöhön siirtyvän tilalle voitaisiin palkata nuori vasta valmistunut työtön. Myös ammattitaitoa ja myös työterveyshuoltoa kehittämällä voidaan parantaa selviytymistä työmarkkinoilla ja näin myöhentää eläkkeelle siirtymistä.
Jos järjestöt eivät pysty löytämään keinoja pidentää työuria tavoitellulla tavalla, niin mitä silloin tekee pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtama hallitus? Tekeekö se päätökset siitä huolimatta?. Ehkä Vanhanen on kuitenkin ottanut viime kevättalven yhteenotosta opikseen ja harkitsee vähintään kahdesti, ennen kuin ryhtyy hallituksensa nimissä esittämään pakkoratkaisuja.
uutiskirje 