Haasteet eli ongelmat tuntuvat vain kasatuvan ja kulminoituvan Oulun yliopiston osalta. Yliopiston strategia vuosille 2010–2012 on valmistumassa samalla kun yliopistoväki on jättänyt lakkovaroituksensa. Yliopiston hallituksen puheenjohtajan Hans Söderlundinkin paineensietokykyä koetellaan lähiaikoina varsin mittavasti.
Paineita voisi kuitenkin jakaa mielekkäästi laajemmalle kosketuspinnalle, mikäli vain kykyä, taitoa ja tahtoa riittää. Olen jo aiemmin puhunut ”pohjoisen revontulimyrskystä etelän aaltotsunamia vastaan”, millä tarkoitan laajaa ja syvennettävää yhteistyötä Oulun ja Lapin yliopistojen sekä alueen eri korkeakoulujen kesken.
Ajattelen tässä nyt muun muassa luokanopettajakoulutusta, saamenkielen ja -kulttuurin opetusta ja tutkimusta (mm. Giellagas-instituutti ja Arktinen keskus), humanistista tutkimusta ja koulutusta, geofysiikan laajaa tutkimusalaa ja avaruustieteitä, arktista arkkitehtuuria ja taiteen muuta kenttää, arktista bioteknologiaa, Barentsin ja Kuolan alueen erityispiirteitä, ei vain talouden ja geologian vaan myös ympäristöasiain osalta. Eikä tässä suinkaan kaikki – asioita riittäisi vaikka kuinka paljon.
Mielestäni tässä nykyisessä tilanteessa sekä Oulun yliopisto että Lapin yliopisto ja vastaavien alueiden ammattikorkeakoulut tuntuvat unohtaneen kokonaan keskinäiset yhteistyön mahdollisuutensa. Julkisuudessa näyttäytyvät vain Oulun yliopiston rahoitusongelmat ja säästöjen nimellä kulkevat toiminnan karsimiset eli kokonaistoiminnan kurjistamiset. Ei siten ole lainkaan ihmeteltävää, jos yliopistoväkikin hermostuu, kun sana ”strategia” alkaa tuntua lähes tulkoon lausumalta ”lakkautus ja ulospotkinta”.
Tässä ongelmallisessa tilanteessa luulisi yliopistoilta löytyvän uutta ja ”vallankumouksellistakin” sanottavaa erityisesti tutkimus- ja opetusalojen yhteistyöstä ja sen kehittämisestä. Missä siis viipyvät yliopistojen rehtorien ja hallitusten puheenjohtajien yhteistyötä luotaavat strategianeuvottelut? Niistä ainakaan minä en ole kuullut julkisuudessa halaistua sanaa.
Miten on rehtorit Lauri Lajunen ja Mauri Ylä-Kotola sekä vastaavien yliopistojen hallitusten puheenjohtajat Hans Söderlund ja Raimo Väyrynen, missä luuraa yhteistyöstrategia?