Kokoomuksen kansanedustaja Marja Tiuran viime vaiheet ovat innoittaneet suomalaiset luovaan kirjoittamiseen. MTV3:n Timo Haapala esimerkiksi otsikoi juttunsa Kuu tiurasta kepuun ja toteaa jotakuinkin, että otsikko ei liity mihinkään, kuulostaapahan vain kivalta. Jopa Vauva-lehden verkkosivuilla käydään keskustelua Tiurasta.
Tässä muutama poiminta ihan viime päiviltä:
Jami Järvinen, Kansan Uutisten blogi:
Marja Tiuralla on liki 20 000 äänestäjää, puoliso poliittisen journalismin huipulla, vaalivoittajapuolueen jäsenyys ja juorulehtien ikuinen rakkaus. Niinpä hän päätti satsata kaiken luottamuksensa Arto Merisaloon.
Virpi Salmi, MeNaiset Blogi:
Mitä Marja Tiura todella sanoi.
Marja tässä moro. Mää olen vaan tämmönen tamperelaislikka, joka on joutunut inkvisition, noitavainon, holokaustin, apartheidin sekä hiekoittamattoman rotvallin reunan uhriksi.
Nyyh. Yhyy. Näekkö. Mää itken.
Mää korostan, että nysse on mut monasti jättäny Tammelan torin laidalla, Raipe ei kerran morjenstanu enkä kertaakaan päässy Kummeliin vieraaksi.
Sitä vaan, että ei oo reiluu. Mää on kuiteski hyvännäkönen ja mulla on aika muodikkaita vaatteitaki.
Kerran loikkasin Hämeenkadulla ison vesilammikon yli, mutta sellaista asiaa ei enää ole olemassakaan, sillä se on menneisyyttä eli historiaa, joka on ruotsiksi tarina eli satu. Vesi valuu hanhen selästä, elämä kantaa ja nahkurin orsi on sellainen orsi, mikä on nahkurilla.
Helge V. Keitel, Kauppalehtiblogit:
Olen suivaantunut siitä, että ministeriehdokkailta vaaditaan rehellistä mielenlaatua ja henkistä tasapainoa. Jos äänestäjät haluavat johtaville paikoille itserakkaita ja mieleltään kieroutuneita, on vaalikarjan ääntä kuultava.
Aki Lintunen, Aamulehtiblogit :
Tulee mieleeni tapaus työelämästä, kun huostaanotettu nuori tuli myöhässä kotiin. Kysyttäessä, miksi hän myöhästyi, tuli selityksiä liukuhihnalta. Hurjin juttu oli sellainen, jossa tuntemani mies seisoi kirveen kanssa tiellä ja esti näin kotiin pääsyn ajoissa.
Kaarina Hazard, Iltalehti.fi blogit:
Tiura mainitsee henkilön – arvatenkin Arto Merisaloa tarkoittaen – ”joka selvästi suhtautuu minuun naisena kuin halpaan makkaraan”. Ja miten tämä seikka nyt sitten tähän poliittiseen rumputuleen liittyy? Esittääkö Tiura, ettei häntä poliittisesti rumputulitettaisi, jos Merisalo suhtautuisi häneen naisena kuin sisäfileeseen? Että hänen sanansa toki saisi kyseenalaistaa, kunhan vain tunnustaisi hänen avunsa naisena? Ja mitähän se sitten mahtaisi tarkoittaa? Perääkö Tiura tässä tunnustusta ulkomuodostaan, naisellisesta käytöksestään, äitiydestään vai mistä ihmeestä?
Timo Haapala, TV3:n Setä Arkadia -blogi:
Poliitiikassa, kuten evoluutiossa yleensäkin valitsee ns. perhosefekti (butterfly effect) eli pieni muutos alkutilassa voi vaikuttaa laajaltikin asioiden kehittymiseen. Eli ajatellaanpa: Tiura olisi loikannut kepuun, kepu olisi valinnut Tiuran ministeriksi, Tiura osallistuisi nyt keskustan navetanhajuiseen puheenjohtajakiertueeseen, valittaisiin puheenjohtajaksi, pääministeriksi, sitten presidentiksi ja sen jälkeen vielä YK:n pääsihteeriksi, jonka ura kruunattaisiin Nobelin rauhapalkinnolla….
Marja, tuon kaiken Sinä menetit!
Jussi Lähde, Aamulehtiblogit:
Vähintään kerran vuodessa näemme televisiolamppujen grillauksessa poliitikon tai jonkun muun keskeisen päättäjän, jonka ainoa oikea paikka olisi tuolloin sairaslomalla. Ihminen on tilassa, jossa häntä tuskin voi pitää oikeustoimikelpoisena, hänen todellisuudentajunsa on kankaalla. Kukaan ei puutu, kukaan ei tartu olkapäähän ja sano toimittajille, että juuri nyt on inhimillisyyden nimissä levon paikka. Arvoisat toimittajat, viemme nyt Jussin lepäämään, palaan asiaan sitten myöhemmin.
uutiskirje 
