Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman sanoi pettyneensä Euroopan talous- ja rahaliiton kehityksessä etenkin finanssimarkkinoiden toimintaan. Korkman puhui aiheesta torstaina kirjoittamansa Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuutta koskevan EVA-analyysin julkistustilaisuudessa Helsingissä.
Korkman, joka toimi kymmenen vuotta EU:n neuvoston talous- ja finanssiasioista vastaavana pääjohtajana, kertoi, että ei uskonut EU:n talous- ja kasvusopimukseen sisältyvän poliittisen valvonnan toimivuuteen, sillä ”kaveri ei kaveria sakota”. Hänen mukaansa finanssimarkkinoiden olisi pitänyt kyetä hinnoittelemaan herkemmin eri maiden velkapapereihin sisältyviä riskejä, jolloin hallitukset olisivat saaneet markkinaopastusta kurinalaisuuteen jo aikaisemmin.
Korkmanin arviota kommentoinut eduskunnan puhemies Sauli Niinistö kertoi vuonna 2002 ehdottaneensa valtionvarainministerien kokouksessa sitä, että Euroopan keskuspankki olisi hyväksynyt valtioiden velkapapereita vakuuksiksi pankeilta suhteessa siihen, missä kunnossa maiden julkinen talous on. Tämä olisi nostanut heikommassa kunnossa olevien maiden korkoja ja patistanut tarkempaan taloudenpitoon.
Ehdotusta oli seurannut jäätävä hiljaisuus.
Ongelmamaiden uudistuttava
Korkman arvioi, että suurin syy nykyiseen kriisiin on siinä, että odotusten vastaisesti talouskehitys euromaissa ei samankaltaistunut vaan päinvastoin kehitys erkaantui. Osa maista menetti kilpailukykyään ja velkaantui samalla pahasti. Tätä kehitystä ei pystytty estämään, koska sovituista säännöistä ei pidetty kiinni.
Niinistö sanoikin ihmettelevänsä tämän hetken tarvetta uusien sääntöjen kirjoittamiseen, kun perusongelma vanhoissa oli, että niitä ei noudatettu.
Tulevaisuuden vaihtoehtoja arvioidessaan Korkman ei nähnyt nykytilannetta euron ongelmana vaan luotto-ongelmana. Euro ei ole kriisissä.
Korkmanin mielestä tulevaisuus riippuu paljolti ongelmamaiden käyttäytymisestä. Jos ne eivät kykene tekemään rakenteellisia uudistuksia vaan koettavat vain veroja kiristämällä selvitä tilanteesta, edessä voi olla mahdollisuus talous- ja rahaliiton hajoamiseen.
Jos ongelmamaat kykenevät muutoksiin ja tehostavat julkista talouttaan, vaihtoehdot riippuvat muiden euromaiden ja Euroopan keskuspankin suhtautumisesta. Jos ne asettavat avunannolle kovin tiukkoja ehtoja, edessä voi olla hyvin hitaan kasvun aika ja mahdollisesti yleinen hintojen lasku. Jos ne ovat tiukan paikan tullen valmiita tinkimään ehdoista hieman, kasvu voi olla nopeampaa ja edessä voi olla paluu normaaliin.
Korkman itse ei uskonut talous- ja rahaliiton tämänkään rytäkän seurauksena hajoavan, vaikka sellainenkin mahdollisuus on olemassa. Hänen mielestään taloudenpidon uudet valvontahankkeet eivät myöskään ole viemässä EU:ta kohti liittovaltiota.