KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Kerettiläisenä Kontulassa

Pirjo Hämäläinen
5.6.2010 19.29

Kolumni / Pirjo Hämäläinen

Kontulassa itäisessä Helsingissä kohoaa esihistoriallinen muistomerkki, kivenlohkare, jonka kylkeen on ruuvattu pronssilaatta. Tekstin mukaan jääkautisessa meressä uineet jäävuoret kuljettivat lohkareen kaukaa Viipurin rapakivialueelta nykyiselle paikalleen.

Eikä tässä kyllin: samaiseen kiveen tai kukaties sen alle muurattiin Kontulan asuinalueen perustamiskirja maaliskuussa 1964, kuten teksti edelleen todistaa. Näin sai alkunsa lähiö, jossa oli pian yhtä paljon väkeä kuin Riihimäen kuulussa kaupungissa.

Lapsiperheet muuttivat Kontulaan täynnä uskoa moderniin huomiseen, mutta massasuunnittelu toteutti vain rakennuttajien unelmat.

Kontulan maine ei ole maan parhaita, mutta yksistään Keinutiellä näyttää asuneen sankka joukko julkisuuden henkilöitä Anna Abreusta Heikki Ylikankaaseen. Keinutieltä on lähtöisin myös Kari Hukkila, joka Kerettiläisesseissä (Savukeidas 2010) piirtää kotipuolestaan terävän ja viileän ivallisen kuvan.

Idästä, Viipurin seudulta, Kontulaan uinut rapakivi huvittaa Hukkilaa ja pistää hänet miettimään, miten venäläiset ovat tuhansia vuosia myöhemmin asettuneet Kontulaan taloksi. Naapurintien nimellä tavoiteltiin aikanaan jotakin tuttua ja läheistä, mutta nyt se on saanut aivan päinvastaisia merkityksiä.

Kartasta päätellen Kontulassa on jääkautisina linkkeinä sekä Lohkarekuja että Järkälekuja, mutta muuten nimitoimikunnan aatos on lipunut arkisia latuja. Ostostien ja Ostoskujan katsottiin vahvistavan lähiön kulutuskeskeisiä arvoja ja tuleviin lapsiparviin varauduttiin ristimällä iso pääväylä Keinutieksi ja toinen peräti Keinulaudantieksi.

Yksilöllisyyteen Kontulan suunnittelijat eivät tähdänneet. Hukkilan lapsuuden kotitalossa, kolmeen osaan jaetussa kompleksissa, oli yhdeksäntoista rappua. Samat pohjakaavat kertautuivat läpi koko lähiön, joten arkkitehtien palkoissa saavutettiin ilahduttavaa säästöä.

Lapsiperheet muuttivat Kontulaan täynnä uskoa moderniin huomiseen, mutta massasuunnittelu toteutti vain rakennuttajien unelmat. Kaikesta koreudesta riisutut talot olivat halpoja, nopeatekoisia ja tuottoisia.

Jotkut ratkaisut eivät selity edes taloudellisilla pyyteillä. Olen ihmetellyt itsekin, miksi monissa elementtitaloissa makuuhuoneiden ja lastenhuoneiden ikkunat sijoitettiin kapeaksi nauhaksi katonrajaan.

Vaikka asuntopula painoi päälle ja valmista piti tulla äkkiä, oliko vapaat näköalat pakko tukkia? Mistä kumman syystä ihmiset haluttiin sulkea kellarimaisiin koppeihin, joiden sisällä ei tiennyt, oliko ilta vai koittiko jo aamu?

Hukkilan mielestä Kontulassa myös vaiettiin. Asukkaita tulvi kantakaupungin lisäksi eri puolilta Suomea, mutta kukaan ei puhunut siitä, millaista elämä oli ennen ollut. Ruotsinkieliset häpeilivät aksenttiaan ja lapset oppivat kahdessa päivässä Itä-Helsingin murteen. Jos joku ei oppinut, edistymistä vauhditettiin nyrkillä.

Tämänkaltainen irrallisuus on tietysti pelottavaa. Kontulalla ei ollut menneisyyttä eikä omaperäisyyttä, ei muistoja eikä tarinoita, mutta silti asukkaat pyrkivät olemaan nimenomaan kontulalaisia ja unohtamaan varhemman historiansa.

Vuosien mittaan Kontulaankin syntyi perinteitä. Pojat tottuivat jo 1960-luvulla polttamaan tupakkaa jääkautisen rapakiven takana ja siellä, katseilta syrjässä, he yhä kokoontuvat. Lohkareesta, Kontulan monumentista, on tullut eri sukupolvien yhteinen piilopaikka.

Kontulan maanläheinen tarina poikkeaa muista Kerettiläisesseistä, mutta juonenkulku noudattaa yleistä toiseuden kaavaa. Vähään tyytyvässä lähiössä Hukkila, taiteellinen lapsi, tuntee itsensä vaihdokkaaksi.

Hukkila kirjoittaa muukalaisista, maahanmuuttajista, vääräuskoisista, muslimeista, juutalaisista, romaneista, heikäläisistä. Lähtökohtana on Pariisin algerialaisyhteisö, Notre Damen edustalla notkuvat ja kaduilla vaatteita myyvät miehet, joihin Hukkila melkein ällistyttävällä tavalla samastuu ja sulautuu.

Pariisista näkökulma laajenee pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa ja lopulta Jemeniin saakka. Ilmiöt ja aikakaudet vaihtelevat, mutta jatkuvasti Hukkila tutkii, millaisia – hyviä – jälkiä islamilainen kulttuuri on länteen jättänyt ja millaisiin kouristuksiin puhtauttaan vaaliva kristikunta on joutunut.

Juuri puhtautta Hukkila kaihtaa. Häntä eivät kiinnosta identiteetiltään lujat ja horjumattomat persoonat, vaan harhailijat, etsijät, eksyneet, yhdistelijät, sekoittajat. Konversio, kääntyminen, toistuu moneen kertaan.

Suvaitsevaiseksi Hukkilaa ei voi silti väittää. Ankaraa kyytiä saavat algerialaisia ylenkatsonut Albert Camus, Istanbulia vierastanut Joseph Brodsky ja erityisesti Gottfried Herder, kansallisten ennakkoluulojen umpityhmä apostoli.

Lännellä on taipumusta pahuuteen eikä kristitty itäkään ole hyvä. Vaikka Suomen ortodoksit ovat pikemminkin heikäläisiä kuin meikäläisiä, Uusi Valamo herättää Hukkilassa vahvaa vastenmielisyyttä.

Kirjan kuvaus alkaa luostarin parkkipaikalta, jossa itseni kaltainen ylipainoinen nainen kiskoo posket lommolla tupakkaa. Näky inhottaa Hukkilaa, mutta tylympää on luvassa.

Luostariin on menossa muitakin naisia, vanhoja, naurettavan vanhanaikaisiin leninkeihin puettuja. Pian Hukkila huomaa, että naiset kävelevät jotenkin kierosti tai tarkkaan ottaen teeskentelevät kieroutta. Heissä ei ole mitään fyysistä vikaa, mutta he linkuttavat ja nilkuttavat ollakseen hengellisesti vakuuttavampia.

Oho. Omasta ja äitini puolesta voin sanoa, että selkä- ja jalkavaivat eivät näy ulospäin. Vaikka ihmisellä olisi raajat tallella ja pää yhä hartioiden välissä, hänen ruumistaan saattaa repiä vihlova kipu. Mutta ortodoksisuus, siitä olen varma, ei ontumista koskaan aiheuta.

Uuden Valamon nolot pyhiinvaeltajat jäävät jotakuinkin ainoiksi naisiksi. Hukkilan maailmaa hallitsee yksi sukupuoli ja sen ihanteena on notkeasti liikkuva mieskaksikko, kuin road movien kumppanukset. Algerialainen sydänystävä Hafed on perheellinen mies, mutta lukijan on sitä matkan varrella kovin vaikea muistaa.

Hukkilalla on rajoituksensa, mutta kaiken kaikkiaan hänen ajatuksensa ovat niin huiman oppineita, että esikoisteoksen julkaiseminen vasta nyt, kypsässä keski-iässä, tuntuu älyn haaskaukselta. Erityisen mykistävä on kohtaus, jossa Hukkila pohtii, millaisia unia Smerdjakov näki, ja selvittää asian yhdellä kirjastokäynnillä.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Voisiko puutarhanhoidon nähdä myös toivon ja tulevaisuususkon käytännön politiikkana, kysyy tutkija Noora Kotilainen

Lentäminen lisääntyy koko ajan, vaikka samaan aikaan kampanjoidaan lentoboikottien puolesta.

Miksi vasemmistolaisuus tuntuu joskus raskaalta elämäntavalta? – Vastaus löytyy vasemmistoverosta

Emme auta palestiinalaisia kyttäämällä toistemme festivaaliosallistumisia

Itäisen Keski-Euroopan vaaleista tehdään julkisessa keskustelussa EU-vaalit, koska emme osaa tai edes halua syventyä maiden sisäpolitiikkaan

Uusimmat

Kulkukoirat kuuluvat Intian ja naapurimaiden katukuvaan.

Intian kulkukoirien oikeudet korkeimmassa oikeudessa

Etukannen kuvassa Kirsti on Sortavalan Nukuttalahdessa noin vuonna 1940. Mies lienee hänen aviomiehensä Martti Varpio ja tyttö tytär Pirjo. Elämä hymyili hetken ennen jatkosotaa.

Sirpin ja moukarin alla oli Suomen sensuroiduin romaani – nyt omiin kokemuksiin Stalinin vainoista pohjautuva teos on julkaistu uudelleen

Orpon hallituksen viime vuoden tuhoisa päätös leikata 120 miljoonaa euroa ammatillisesta koulutuksesta on näkynyt yt-neuvotteluina ympäri maan.

Leikkaukset kylvävät tuhoa ammatillisessa koulutuksessa

Pakolaiset antoivat oman panoksensa Shirika-suunnitelmaan sidosryhmien tapaamisessa Nakurussa helmikuussa 2025.

Pakolaisleireistä halutaan siirtokuntia, pakolaisista kenialaisia

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Tutkija löysi lisää kikkailuja hallituksen budjettiriihestä, säästöjä neljäsosa luvatusta

 
02

Anna Kontula: ”Sivistyneitä ihmisiä ei kasvateta niin, että tarjotaan heille vain oikeita oppeja”

 
03

Hukkaan heitettyä rahaa, Teollisuusliiton pääekonomisti sanoo suurituloisten veronkevennyksistä

 
04

Suomen on lahjoitettava Daavidin linko Palestiinalle, esittää Vasemmistonuoret

 
05

Unohdettu pohjalaiskirjailija kuvasi maaseudun köyhälistön taistelua jokapäiväisestä leivästä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Miljoonat lapset jäävät vaille syntymätodistusta

13.09.2025

Kari Haakanan vakoiluromaani Kirvesmies huimaa yhdistäessään oivaltavasti totta ja keksittyä

13.09.2025

Intian köyhätkin alkavat sairastua elintasosairauksiin

13.09.2025

Vihreä siirtymä meille, haitat heille – Taina Haahdin Aktivisti perkaa globaalia eriarvoisuutta dekkarin muodossa

12.09.2025

Ulkomaalaislain muutokset syrjivät, sanoo ammattiliitto – ”Kotoutumista ei edistetä epävarmuudella”

12.09.2025

Järjestö vaatii luonnolle lisää rahaa ja lain turvaa – ”Hallitus leikannut luonnonsuojelulta entisestään”

12.09.2025

Liikenteen päästöt kääntyivät viime vuonna kasvuun, piippujen tulppaamisessa hallitus heitti hanskat naulaan

12.09.2025

Tuore selvitys paljastaa – Itämeren kaikkien luontotyyppien tila huono, myös tunturikoivikot vaarassa

12.09.2025

Hallituksen leikkaukset heikentäneet erityisesti naisten toimeentuloa, kertoo SAK:n tutkimus

12.09.2025

”Rasistiset avaukset varma syksyn merkki” – JHL torjuu sosiaaliturvan kansalaisuusvaatimuksen

12.09.2025

Ulkomaalaislakia on kiristetty jo 16 kertaa: ”Silkkaa persupolitiikka hallitukselta ja se näyttää sopivan myös RKP:lle”

12.09.2025

Oppositio kurmootti hallitusta ”karmeista” työttömyysluvuista – työllisyystavoite 78000 miinuksella

11.09.2025

Suomen on lahjoitettava Daavidin linko Palestiinalle, esittää Vasemmistonuoret

11.09.2025

Hallitus löi hanskat tiskiin Suomen ilmastopolitiikassa, syyttää Luonnonsuojeluliitto

11.09.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Kenen käsissä on Euroopan huoltovarmuus?

09.09.2025

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään