KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Kerettiläisenä Kontulassa

Pirjo Hämäläinen
5.6.2010 19.29

Kolumni / Pirjo Hämäläinen

Kontulassa itäisessä Helsingissä kohoaa esihistoriallinen muistomerkki, kivenlohkare, jonka kylkeen on ruuvattu pronssilaatta. Tekstin mukaan jääkautisessa meressä uineet jäävuoret kuljettivat lohkareen kaukaa Viipurin rapakivialueelta nykyiselle paikalleen.

Eikä tässä kyllin: samaiseen kiveen tai kukaties sen alle muurattiin Kontulan asuinalueen perustamiskirja maaliskuussa 1964, kuten teksti edelleen todistaa. Näin sai alkunsa lähiö, jossa oli pian yhtä paljon väkeä kuin Riihimäen kuulussa kaupungissa.

Lapsiperheet muuttivat Kontulaan täynnä uskoa moderniin huomiseen, mutta massasuunnittelu toteutti vain rakennuttajien unelmat.

Kontulan maine ei ole maan parhaita, mutta yksistään Keinutiellä näyttää asuneen sankka joukko julkisuuden henkilöitä Anna Abreusta Heikki Ylikankaaseen. Keinutieltä on lähtöisin myös Kari Hukkila, joka Kerettiläisesseissä (Savukeidas 2010) piirtää kotipuolestaan terävän ja viileän ivallisen kuvan.

Idästä, Viipurin seudulta, Kontulaan uinut rapakivi huvittaa Hukkilaa ja pistää hänet miettimään, miten venäläiset ovat tuhansia vuosia myöhemmin asettuneet Kontulaan taloksi. Naapurintien nimellä tavoiteltiin aikanaan jotakin tuttua ja läheistä, mutta nyt se on saanut aivan päinvastaisia merkityksiä.

Kartasta päätellen Kontulassa on jääkautisina linkkeinä sekä Lohkarekuja että Järkälekuja, mutta muuten nimitoimikunnan aatos on lipunut arkisia latuja. Ostostien ja Ostoskujan katsottiin vahvistavan lähiön kulutuskeskeisiä arvoja ja tuleviin lapsiparviin varauduttiin ristimällä iso pääväylä Keinutieksi ja toinen peräti Keinulaudantieksi.

Yksilöllisyyteen Kontulan suunnittelijat eivät tähdänneet. Hukkilan lapsuuden kotitalossa, kolmeen osaan jaetussa kompleksissa, oli yhdeksäntoista rappua. Samat pohjakaavat kertautuivat läpi koko lähiön, joten arkkitehtien palkoissa saavutettiin ilahduttavaa säästöä.

Lapsiperheet muuttivat Kontulaan täynnä uskoa moderniin huomiseen, mutta massasuunnittelu toteutti vain rakennuttajien unelmat. Kaikesta koreudesta riisutut talot olivat halpoja, nopeatekoisia ja tuottoisia.

Jotkut ratkaisut eivät selity edes taloudellisilla pyyteillä. Olen ihmetellyt itsekin, miksi monissa elementtitaloissa makuuhuoneiden ja lastenhuoneiden ikkunat sijoitettiin kapeaksi nauhaksi katonrajaan.

Vaikka asuntopula painoi päälle ja valmista piti tulla äkkiä, oliko vapaat näköalat pakko tukkia? Mistä kumman syystä ihmiset haluttiin sulkea kellarimaisiin koppeihin, joiden sisällä ei tiennyt, oliko ilta vai koittiko jo aamu?

Hukkilan mielestä Kontulassa myös vaiettiin. Asukkaita tulvi kantakaupungin lisäksi eri puolilta Suomea, mutta kukaan ei puhunut siitä, millaista elämä oli ennen ollut. Ruotsinkieliset häpeilivät aksenttiaan ja lapset oppivat kahdessa päivässä Itä-Helsingin murteen. Jos joku ei oppinut, edistymistä vauhditettiin nyrkillä.

Tämänkaltainen irrallisuus on tietysti pelottavaa. Kontulalla ei ollut menneisyyttä eikä omaperäisyyttä, ei muistoja eikä tarinoita, mutta silti asukkaat pyrkivät olemaan nimenomaan kontulalaisia ja unohtamaan varhemman historiansa.

Vuosien mittaan Kontulaankin syntyi perinteitä. Pojat tottuivat jo 1960-luvulla polttamaan tupakkaa jääkautisen rapakiven takana ja siellä, katseilta syrjässä, he yhä kokoontuvat. Lohkareesta, Kontulan monumentista, on tullut eri sukupolvien yhteinen piilopaikka.

Kontulan maanläheinen tarina poikkeaa muista Kerettiläisesseistä, mutta juonenkulku noudattaa yleistä toiseuden kaavaa. Vähään tyytyvässä lähiössä Hukkila, taiteellinen lapsi, tuntee itsensä vaihdokkaaksi.

Hukkila kirjoittaa muukalaisista, maahanmuuttajista, vääräuskoisista, muslimeista, juutalaisista, romaneista, heikäläisistä. Lähtökohtana on Pariisin algerialaisyhteisö, Notre Damen edustalla notkuvat ja kaduilla vaatteita myyvät miehet, joihin Hukkila melkein ällistyttävällä tavalla samastuu ja sulautuu.

Pariisista näkökulma laajenee pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa ja lopulta Jemeniin saakka. Ilmiöt ja aikakaudet vaihtelevat, mutta jatkuvasti Hukkila tutkii, millaisia – hyviä – jälkiä islamilainen kulttuuri on länteen jättänyt ja millaisiin kouristuksiin puhtauttaan vaaliva kristikunta on joutunut.

Juuri puhtautta Hukkila kaihtaa. Häntä eivät kiinnosta identiteetiltään lujat ja horjumattomat persoonat, vaan harhailijat, etsijät, eksyneet, yhdistelijät, sekoittajat. Konversio, kääntyminen, toistuu moneen kertaan.

Suvaitsevaiseksi Hukkilaa ei voi silti väittää. Ankaraa kyytiä saavat algerialaisia ylenkatsonut Albert Camus, Istanbulia vierastanut Joseph Brodsky ja erityisesti Gottfried Herder, kansallisten ennakkoluulojen umpityhmä apostoli.

Lännellä on taipumusta pahuuteen eikä kristitty itäkään ole hyvä. Vaikka Suomen ortodoksit ovat pikemminkin heikäläisiä kuin meikäläisiä, Uusi Valamo herättää Hukkilassa vahvaa vastenmielisyyttä.

Kirjan kuvaus alkaa luostarin parkkipaikalta, jossa itseni kaltainen ylipainoinen nainen kiskoo posket lommolla tupakkaa. Näky inhottaa Hukkilaa, mutta tylympää on luvassa.

Luostariin on menossa muitakin naisia, vanhoja, naurettavan vanhanaikaisiin leninkeihin puettuja. Pian Hukkila huomaa, että naiset kävelevät jotenkin kierosti tai tarkkaan ottaen teeskentelevät kieroutta. Heissä ei ole mitään fyysistä vikaa, mutta he linkuttavat ja nilkuttavat ollakseen hengellisesti vakuuttavampia.

Oho. Omasta ja äitini puolesta voin sanoa, että selkä- ja jalkavaivat eivät näy ulospäin. Vaikka ihmisellä olisi raajat tallella ja pää yhä hartioiden välissä, hänen ruumistaan saattaa repiä vihlova kipu. Mutta ortodoksisuus, siitä olen varma, ei ontumista koskaan aiheuta.

Uuden Valamon nolot pyhiinvaeltajat jäävät jotakuinkin ainoiksi naisiksi. Hukkilan maailmaa hallitsee yksi sukupuoli ja sen ihanteena on notkeasti liikkuva mieskaksikko, kuin road movien kumppanukset. Algerialainen sydänystävä Hafed on perheellinen mies, mutta lukijan on sitä matkan varrella kovin vaikea muistaa.

Hukkilalla on rajoituksensa, mutta kaiken kaikkiaan hänen ajatuksensa ovat niin huiman oppineita, että esikoisteoksen julkaiseminen vasta nyt, kypsässä keski-iässä, tuntuu älyn haaskaukselta. Erityisen mykistävä on kohtaus, jossa Hukkila pohtii, millaisia unia Smerdjakov näki, ja selvittää asian yhdellä kirjastokäynnillä.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Veikka Lahtinen.

Rukoilen: Älä äänestä demareita

YK:n työntekijät kuvattiin 10. toukokuuta UNRWA:n entisen koulun raunioilla.

Kansanmurhasta huolimatta Euroopan tuki Israelille jatkuu

Noora Kotilainen.

Elämänpuolustajan soturikunnia

Lontoossa 1. kesäkuuta järjestetyssä mielenosoituksesa vaadittiin Venäjää palauttamaan Ukrainasta pois viedyt lapset. Kyltissä vaaditaan sodan lopettamista.

Miten rauha voitetaan reaalimaailmassa?

Uusimmat

Lahden Vesijärven sataman menneisyys avautuu kiehtovalla tavalla Timo Sandbergin Surmasatamassa.

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

Mapuchekansan edustajat juhlivat juhannukseen sijoittuvaa uutta vuottaan We Tripantua Vilcúnissa, 700 kilometriä Santiagon eteläpuolella.

Chilen etelän haava – Mapuche-kansan maakiista hakee ratkaisuaan

Elina Backmanin viisi dekkaria muodostavat ulkoasuaan myöten yhtenäisen sarjan.

Elina Backmanin Saana Havas -dekkarit kaipaisivat voimakasta uusiutumista

Kuvituskuvassa Bukelen vastainen mielenosoitus San Salvadorissa. Kansalaisyhteiskunnan tila käy yhä ahtaammaksi Latinalaisessa Amerikassa. Useat maat ovat säätäneet lakeja, jotka tekevät kansalaisjärjestöjen toiminnasta vaikeampaa tai suorastaan mahdotonta. Viimeisen vuoden aikana lakeja on säädetty muun muassa Venezuelassa, Paraguayssa, Perussa ja El Salvadorissa.

Latinalainen Amerikka kiristää otettaan kansalaisjärjestöistä

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

 
02

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

 
03

Rukoilen: Älä äänestä demareita

 
04

Onko Jussi Halla-aho fasisti?

 
05

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

03.07.2025

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

02.07.2025

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

01.07.2025

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

01.07.2025

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

30.06.2025

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

29.06.2025

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

29.06.2025

Samuli Laihon trilleri Pelon piiri on juuri niin jännittävä kuin sen nimi lupaa

28.06.2025

Rukoilen: Älä äänestä demareita

28.06.2025

Käännekohtien kevät – Mitä jäi mieleen politiikan alkuvuodesta 2025?

28.06.2025

Väinö Linnan klassikko valtaa Pyynikin

27.06.2025

Neljä nostoa sotilasliiton huippukokouksesta – Nato suostui Trumpin saneluun

27.06.2025

Toisenlaista väenmusiikkia – iskelmällisyyden, ryyppylaulujen ja popin nollari

27.06.2025

Velkaongelmaa ylläpidetään ja ratkotaan käppyröillä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua

27.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025

Tiede luo toivoa, kun maailma myllertää

17.04.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään