Keskustelu kuntien elinvoimaisuudesta ja määrästä on jälleen ryöpsähtänyt valloilleen. Huutokauppa saa jo osin huvittaviakin piirteitä. Lukuja voi toki heitellä, mutta samalla on pidettävä mielessä, että päätöksen teossa on kuultava ennen muuta kuntalaisia.
Olennaista ei ole kuntien määrä sinänsä, vaan ennen muuta se, miten turvataan kuntalaisten tasapuoliset palvelut kautta koko maan. Nytkään kunnat eivät ole veljiä keskenään, eikä täydelliseen tasa-arvoon päästä kai koskaan.
Viime vuosien kehityksestä huolimatta kuntia on edelleenkin liikaa. Pienten kuntien yhdistäminen ei kuitenkaan aina vähennä kustannuksia niin paljon kuin arvellaan. Pienissä kunnissa varsinaista byrokratiaa on vähän. Enemmän väkeä on tukitarpeellisessa palvelutuotannossa, jonka turvaaminen onkin ykköstavoite.
Oma kunta on edelleenkin monelle niin kullan kallis, että se johtaa helposti yhdistämisen haittojen paisutteluun ja vastaavasti hyötyjen vähättelyyn. Tähän sarjaan kuuluu keskustan puoluesihteeri Timo Laanisen tuore pelottelu siitä, että kuntien määrän vähentäminen olisi uhka demokratialle.
Luottamusmiespaikkojen suhteellinen väheneminen ei kuitenkaan sinänsä vähennä demokratiaa. Muutenhan voisi kuvitella, että suurissa kaupungeissa kärsitään demokratiavajeesta mutta pikkuruisissa reilun tuhannen asukkaan maaseutupitäjissä demokratia kukoistaa.
Keskustalaisten suurin huoli taitaa liittyä puolueen oman vaikutusvallan vähenemiseen. Keskustalaisten järjestökoneisto voisi nimittäin kärsiä siitä, jos puolueen reviiriin kuuluvat kunnalliset luottamusmiespaikat ja puolueelle uskollinen virkakunta vähenisivät.
Hallintorakenteiden yksinkertaistaminen ja byrokratian karsiminen voi itse asiassa päinvastoin lisätä demokraattisia käytäntöjä ja sen kautta antaa mahdollisuuden parantaa kuntalaisten tarvitsemia kunnallisia peruspalveluja. Hallinnon päällekkäisyyksien purkamisen kautta on mahdollisuus siirtää voimavaroja juuri siihen toimintaan, joka hyödyttää kuntalaisia.
uutiskirje 
