Hallitus joutui perääntymään hieman oikeaan suuntaan energiaverouudistuksessaan. Taka-askel oli kuitenkin niin lyhyt, että sillä ei kokonaisuudessa ole kovin suurta merkitystä. Olennaisin sisältö säilyy eli hallitus maksattaa yrityksille antamansa noin miljardin euron arvoisen Kela-maksun poistolahjan kaikilla kansalaisilla tulotasosta riippumatta. Lämmitys- ja sähkölaskut nousevat.
Tämä jos mikä on epäsosiaalista politiikkaa. Varsinkin suurissa kaupungeissa jo nyt pilvissä olevat asumiskustannukset nousevat entisestään ihan riippumatta siitä, saako sitten palkkaa, eläkettä, opintotukea tai työttömyyskorvausta. Energiaverojen korotusta ei kylmässä Pohjolassa pääse kukaan pakoon. Sen seurannaisvaikutukset tuntuvat myös liikkumisessa, vaikka ei autoa omistaisikaan.
Suurimmalla osalla yksityisistä kotitalouksista ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa käytöstapojaan niin nopeasti ympäristöystävällisiksi, jotta ne säästyisivät elinkustannusten nousulta. Samanlaiset vaikutukset on kesällä voimaanastuneella arvonlisäveron korotuksellakin.
”Vihreään verouudistukseen” sisältyy niin paljon jo havaittuja epäkohtia, että viisainta olisi panna koko paketti uusiksi eikä vain ryhtyä sitä jostakin kulmasta paikkailemaan. Ympäristöveroilla voi sinänsä olla hyvä tarkoitus eli tehdä itsensä vähitellen tarpeettomiksi, mutta yhtälö ei nyt toimi. Yrityksillä ja yksittäisillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole merkittävällä tavalla mahdollisuuksia vähentää omalla käyttäytymisellään omaa verotustaan.
Elinkeinoelämä sai Kela-lahjansa tilanteessa, jossa talouden ylle nousi synkkiä pilviä. Kun tällä hetkellä eletään tyystin toisenlaisessa tilanteessa, eikö nyt pitäisi vakavasti harkita Kela-maksun palauttamista vaikkapa porrastettuna yrityskoon ja pääomavaltaisuuden mukaan? Kun näin ei tehdä, niin se osoittaa, että kyseessä oli alun perinkin – toisenlaisista puheista huolimatta – yksituumaisen hallituksen tarkkaan harkitsema operaatio: tulonsiirto kansalaisilta elinkeinoelämälle.