Nykyisin puhuttaessa yhteiskuntaan kohdistuvista turvallisuusuhista mainitaan lähinnä ympäristökatastrofit, ilmastonmuutos, järjestynyt rikollisuus, nälänhädän lisääntyminen ja nettihyökkäykset. Meille yritetään jatkuvasti väittää, että vain Nato-jäsenyys voisi taata Suomelle täydellisen turvallisuuden ja koskemattomuuden. Entisestä sotilasliitto Natosta on nyt muka kuoriutunut kansainvälinen ”turvallisuusmanageri.”
Nato tarjoaa itseään EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttajaksi. Pääosa EU:n jäsenmaista saakin jo nyt sotilaalliset turvatakuunsa Natolta, ja muutkin EU-maat ovat sidoksissa Natoon kriisinhallinnan välityksellä. Suomen puolustusvoimat puolestaan kehittää jatkuvasti Nato-yhteensopivuuttaan. Lisäksi Suomi on Naton rauhankumppani.
Nato-jäsenyys on ulkopoliittinen, turvallisuuspoliittinen, taloudellinen sekä myös yhteiskunnallinen kysymys. Jäsenyys rajoittaa jäsenmaiden riippumattomuutta ja voi viedä ne jopa kymmeniä vuosia kestäviin sotaseikkailuihin.
On kehuttu miten Afganistanissa on toteutunut Naton yhtenäisyys, yhdistetty johto, tehokas suunnittelu, sotilaiden yhteistyö sekä kyky sijoittaa joukkoja kaukaisiin kohteisiin pitkäksi ajaksi. Niin, mutta sodan päättymisestä ei ole mitään tietoa. Lisäksi jäsenmaat eivät halua lähettää avuksi lisää joukkoja. Edelleen vain kuusi eurooppalaista Nato-maata käyttää puolustukseen vähintään kaksi prosenttia kansantulostaan, jota sotilasliitto pitää miniminä.