Viime aikoina on ryhdytty markkinoimaan ajatusta luopua perinteisestä asevelvollisuusarmeijasta ja siirtyä palkka-armeijaan. Vaikkei sitä tietenkään julkisesti myönnetä niin tärkein syy on se, että palkka-armeijan yksiköitä olisi poliittisesti helpompi lähettää ulkomaille Naton avuksi.
Laadukkaiden miesten värväys nykyisen asevelvollisuusarmeijan tilalle ehdotettuun vapaaehtoisuuteen perustuvaan armeijaan saattaisi vielä onnistua, mutta kansainvälinen palkka-armeija pudottaisi tasoa.
On mielenkiintoista huomioida miten tilanne on yleisestä asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen kehittynyt Yhdysvalloissa. Siellä nykyisin jo yli 40 prosenttia sotilaista on etnisten ja rodullisten vähemmistöjen edustajia. Tässä yhteydessä herää ajatus miten maahanmuuttajien tulvaa voitaisiin maassamme rajoittaa asettamalla maahanmuuton edellytykseksi esimerkiksi viiden vuoden asepalvelus.
Erityisesti vihreät väittävät, että yleinen asevelvollisuus, sitä palkka-armeijaan verrattaessa, aiheuttaa yhteiskunnalle miljardien eurojen ”ylimääräiset” kustannukset. Painotetaan muun muassa sitä, miten asevelvollisuuden suorittaminen viivästyttää opintojen ja työelämän aloitusta.
Vapaaehtoiseen palvelukseen tai ammattiarmeijaan siirtyneissä maissa sotilaspalvelu on yleensä jäänyt yhteiskunnan köyhimpien ja vähiten koulutettujen tehtäväksi. Samanaikaisesti kun Yhdysvalloissa noin puolella 18-21-vuotiaista on korkeakoulutason opintoja, niin maan armeijassa vastaava luku on vain kuutisen prosenttia.
Pohjimmiltaan lienee kyse siitä, miten halutaan ensin ajaa yleinen asevelvollisuus alas ja sitten todeta, että on pakko liittyä Natoon.