Suurin budjetissa suuttumusta herättävä asia on verotuksen painopisteen siirtäminen pienituloisille. Ne taloudelliset helpotukset, joita elinkeinoelämälle on elvytystoimenpiteinä suotu, kuten työnantajan Kela-maksun poistaminen, kompensoidaan nyt kohdistamalla verotusta koko kansan kontolle tasaverojen muodossa. Rohkeiden progressiivisten veroratkaisujen tekeminen esimerkiksi pääomatuloveron suuntaan ja varallisuusveron palauttaminen olisivat olleet välttämättömiä toimenpiteitä.
Vähintään yhtä suurta suuttumusta kuin epäoikeudenmukainen verotuksen kohdentuminen aiheuttaa myös keskustelu, jolla näihin ratkaisuihin on päädytty. Suurimmat hallituspuolueet puheissaan suorastaan paheksuvat 1990-luvun laman aikaisia leikkauksia osoitellen syyttävillä sormillaan vasemmiston suuntaan (toisaalta syystäkin).
”Leikkauksiin ryhdytään vain kriisitilanteessa”, jyrisi pääministeri valtionvarainministerin säestäessä. Mitä tarkoittaa tehostaminen, tuottavuusohjelma, tasapainottaminen tai jopa kehittäminen…?
Toistaiseksi tämän hallituksen termit eivät ole pitäneet sisällään mitään muuta kuin leikkauksia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä sanotaan, tässä tapauksessa ei niinkään rakkaalla, mutta nimiä tuolla leikkaamisella tuntuu piisaavaan.