Joskus lapsena luettiin satua tynnyrissä kasvaneesta tytöstä. Ihmeteltiin ja naurettiin sitä, miten tietämätön tyttö oli kaikesta ympärillä tapahtuvasta elämästä. Kaikki totesivat, että hän on jäänyt vaille kaikkea sivistystä, kun ei tunne todellisuutta.
Näitä tynnyreitä on elämässä monenlaisia. Jotkut tynnyrit ovat varusteltuja kaikilla mukavuuksilla, mitä kuvitella saattaa. Ainut puute ovat ikkunat, joista voisi nähdä ulkopuolella olevaan todellisuuteen.
Niissä tynnyreissään Ihmiset eivät kaipaa mitään, sillä heillä on jo kaikkea, jopa valta ympäröivään yhteiskuntaan nähden.
Ympärillä on työttömyyttä, sairautta, köyhyyttä ja osallisuuden puutetta lähes kaikesta. Ympäristö kyllä näkee, minkälaista elämää hyväosaisten tynnyrissä eletään, mutta ovat alistuneet asemaansa. Eivät enää jaksa hakata reikiä ulkopuolelta tynnyrin seinään.
Hyvinvoivien tynnyrissä asukkaat hykertelevät käsiänsä, kun ympärillä olevat työläistynnyreiden asukkaat ovat lakanneet kapinoimasta. Jotkut niissä kyllä kuvittelevat, että pääsevät loistotynnyreihin mukaan, jos ovat mieliksi ja äänestävät tynnyrin asukkaita. Voivat päästäkin, palvelijoiksi ja narreiksi, muttei koskaan taloudellisesti samaan asemaan.
Jos työläistynnyrien asukkaat eivät pysty tekemään ikkunoita, todellisesta elämästä tietämättömien, valtaapitävien tynnyriin ulkopuolelta, jäävät ne kokonaan tekemättä. Ei rikkailla ole tynnyrissään mitään hätää, eivät he kaipaa ikkunoita, josta näkisi ympäröivän todellisuuden. Ikkunoiden tekemiseen tarvitaan vasemmistolaista oikeudenmukaista ja inhimillistä ajattelutapaa. Aseeksi riittää kynä käteen ja toverin numero vaalilippuun äänestyskopissa.
uutiskirje 
