Viimeinen sana
Feliz Navidad! Iloista Joulua! Näin toivotetaan lasteni koulussa joulun alla. Se on tavallinen helsinkiläinen peruskoulu, jossa on kuitenkin espanjaa äidinkielenään puhuvien luokkia.
Siellä suomenkielisenkin luokkahuoneen ovessa lukee puerta, ikkunassa ventana, pöydässä mesa, tuolissa silla. Joulujuhlassa espanjankieliset lapset esittävät joululaulun espanjaksi. Muutkin saavat opiskella espanjaa.
Tässä koulussa on tarjolla myös luonto ja tiede -painotus kolmannelta luokalta lähtien. Siihen yhdistyy erikoisuus, jollainen on harvalla koululla Suomessa: vuodesta 1920 olemassa ollut koulukasvitarha.
Onhan se mahtavaa, että muutkin kuin musiikkiluokkien lapset voivat opiskelussa kehittää lahjaansa.
Tässä koulussa voi lisäksi opiskella ylimääräistä liikuntaa, joka on järjestetty yhteistyössä paikallisen urheiluseuran ja läheisen urheilulukion kanssa.
Koulussa on myös kolme kuoroa, musakerho, läksykerho, shakkikerho…
Koulun ominaisin piirre lienee kuitenkin se, että siellä on 11 harjaantumisluokkaa. Niiden lapset ovat muiden joukossa, paitsi tunneilla. Joulujuhlissa harjaantumisluokkalaisten esiintymiset ovat ihaninta huippua, sillä harjaantumisluokkalaiset eivät ala teineiksi yhtä aikaisin kuin muut. He esiintyvät täydestä sydämestä.
Naapuri, jolla on kehitysvammainen tytär, sanoo, että meidän alueella on mukava asua kehitysvammaisen lapsen kanssa, koska lapset ovat tottuneet kehitysvammaisiin. Supattamiseen ei törmää ja ilkkuminenkin on harvinaista.
Koulussa on myös maahanmuuttajia. Kummankin lapseni luokalla on lapsia meille vieraista uskontokunnista. On huivipäisiä tyttöjäkin.
Kaikki edellä mainittu tulee sen päälle, että lapset opetetaan lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja tietysti opiskelemaan. Tuskin tämä koulu on ainutlaatuinen. Monenlaista opettavaista on tarjolla myös muissa tavallisissa peruskouluissa.
Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) ajaa erikoistumista kouluihin.
Täällä Helsingissä olen kuullut monen paheksuvan Virkkusen ajamaa suuntausta. Se erityisesti kauhistuttaa, että pahimmillaan kuulemma jo kolmasluokkalaiset laitetaan erikoistumaan pörssikeinotteluun, jos Virkkusen ajatukset toteutuvat. Tarkkaan ottaen Virkkunen kuitenkin korosti taideaineita ja liikuntaa.
Vasemmistossa pitää olla varuillaan, kun kokoomus alkaa säätää suomalaista peruskoulua, jonka erityispiirre on tasa-arvo, yksi tärkeimmistä vasemmiston arvoista. En kuitenkaan olisi ensisijaisesti huolissani siitä, että lapset saisivat kuvataideopetusta tai ylimääräisiä liikunnan tunteja. Onhan se mahtavaa, että muutkin kuin musiikkiluokkien lapset voivat opiskelussa kehittää lahjaansa. Eikö se ole tasa-arvoa?
Enemmän olen huolissani opetusryhmien koosta, koulujen eriarvoistumisesta ja erityisesti niiden yksityistämisestä, joka eittämättä johtaa epätasa-arvoon.
Vasemmiston poliitikot ovat jo vuosia varoitelleet koulujen yksityistämisestä. Kokoomuslaiset opetusministeriössä ovat kuitenkin rauhoitelleet sanomalla, että kyse on vain yksittäisten yksityiskoulujen perustamisesta.
Niin oli Ruotsissakin. Ruotsin valtiopäivät sääti 1992 lain, joka mahdollisti uudet yksityiskoulut. Tarkoitus oli antaa uskonnollisille yhteisöille mahdollisuus tunnustuksellisiin kouluihin ja maahanmuuttajille opiskeluun omalla äidinkielellä.
Toisin kävi. Yksityiskouluista on tullut Ruotsissa kannattavaa liiketoimintaa. Markkinoilla huomattiin, että koulu on varma sijoituskohde. Nyt, 18 vuotta myöhemmin, puolet Ruotsin suurkaupunkien koululaisista käy yksityistä koulua.
Ensimmäiset kouluyritykset ovat Ruotsissa jo pörssissä ja laajentamassa muihin maihin.
On kuitenkin vaikea uskoa, että yksityiseen kouluun mahtuisi espanjankielistä opetusta, luontoerikoistumista, urheilupainotusta, harjaantumisluokkia ja koulukasvitarha.
uutiskirje 
