Suomen mediat uutisoivat joulukuussa siitä, kuinka maailmanlaajuinen ilmastosopimus oli saanut edistysaskeleen Cancúnin kokouksessa. Ilmastosopimus ja sitä puoltavat tutkimustulokset ovat saaneet laajaa kritiikkiä. Viimeisimpänä ilmastokriitikkojen joukkoon on liittynyt vuonna 1998 Nobelin fysiikan palkinnon saanut Robert Laughlin.
YK:n johtama IPCC-prosessi on saanut laajaa vastustusta myös itse tutkijoilta, jotka olivat IPCC:n tutkimusprosesseissa mukana. Monet tutkimukset tänä päivänä osoittavatkin, eivät vain sitä, että IPCC:n tuloksia oli näpelöity, vaan myös sen, että globaalin mittakaavan ilmaston lämpenemistä ei ole odotettavissa.
Itse olen vakuuttunut, että ilmastomme on muuttuva ja kehittyvä, oikeastaan elävä. Sen historia sisältää lämpimiä ja kylmiä kausia, luonnon katastrofeja ja äärimmäisiä sääilmiöitä.
Ilmastosopimus saattaa poikia suurempia veroja yrityksille.
Pidän kuitenkin vielä tärkeämpänä faktana sitä, että maailman ihmisistä yli kolmannes on ilman puhdasta juomavettä, että viljelymaat kokevat eroosiota, että joet kuivuvat vääränlaisten kanavien rakennuttamisen takia ja erilaiset ekosysteemit kuolevat ihmisen toiminnan tuloksena. Nämä asiat ovat paikallisia ja usein syyt näihin ongelmiin ovat tiedossa.
Mielestäni olisikin tärkeintä, että tietoa ja taitoa lisättäisiin vedenpuhdistamisen ja hygienian osalta, parannettaisiin aavikoituneita maaperiä istutuksilla ja suojeltaisiin alueita, joiden ekosysteemit ovat herkkiä teollisuuden vaikutuksille. Uskon näiden muutosten vievän vähemmän rahaa kuin mitä Cancúnissa sitouduttiin törsäämään.
Mikäli Cancúnin päätökset aiheuttavat ulkomaantuen uudelleenohjaamista, otamme askeleen väärään suuntaan ympäristön ja köyhien kansojen koulutuksen ja hyvinvoinnin ja siten ihmisoikeuksien huolehtimisessa.
Ilmastosopimus saattaa poikia suurempia veroja yrityksille. Näillä veroilla sopimuksen vaatima rahoitus saadaan kokoon, mutta ymmärrettävästikin silloin tuotteiden ja palvelujen hinta kasvaa samassa suhteessa. Raha jääkin näin maksettavaksi kuluttajille ja siten pääosin kansan köyhimmille.
On myös puhuttu rahoitusmarkkinaveron käyttöönotosta ja siitä saatavien tulojen sijoittamisesta ilmastolain toiminnan rahoitukseen. Tämä pörssiveronkin nimellä kulkeva vero on osuudeltaan vain prosentin osien luokkaa, mutta tuo suunnattoman suuret verotulot vuositasolla. Tällä voitaisiin hoitaa Suomen asunnottomuus-, köyhyys- ja kansanterveysongelmia ja yhä rahoittaa ulkomaanapua. Tai sitten näemmä vaihtoehtoisesti se voitaisiin suunnata ilmastopottiin.
Lopuksi haluankin osoittaa suoran kysymyksen suurten puolueidemme johtajille: Mistä otamme rahat, joihin Cancúnin ilmastosopimus meidät velvoittaa? Menevätkö ulkomaanapu ja verorahat Cancúnin kaivoon?
uutiskirje 
