Koistinen arvelee, että yhteiskunta ei yksin selviä taakasta.
Tampereen yliopistossa järjestettiin torstaina työllisyysturvan haasteita käsitellyt seminaari, jossa Koistinen esitteli työllisyysturvan keinojen ja painopisteiden muutoksia.
Viimeisimmät muutokset eurooppalaiseen työllisyysturvaan ovat Koistisen mukaan peruja USA:ssa 1970-luvulla tapahtuneesta muutoksesta, joka siirsi huomion työntekijän työsuhteen suojelusta joustaviin työvoiman käytön muotoihin.
Eurooppaan tämä uudentyyppinen ajattelu tuli 1990-luvulla.
– Olennaista siinä on uusi käsitys siitä, miten työllisyysturvaa parhaiten voitaisiin edistää. Ajateltiin, että pitäisi samanaikaisesti pystyä yhdistämään sekä työmarkkinoiden joustavuus ja liikkuvuus että jonkun näköinen sosiaalinen turva.
Näin siirryttiin Koistisen mukaan passiivisesta ”proaktiiviseen” suojeluun. Samalla työllisyysturvan käsite kapeni ja markkinavetoisuus vahvistui.
Perlos vältti erorahat
Suomessa otettiin kollektiivisissa irtisanomisissa1990-luvun laman opetuksena käyttöön muutosturva. Painopiste siirtyi työntekijälle työn menetyksestä maksettavasta korvauksesta uudelleenkoulutukseen ja -sijoituksiin.
Koistinen nosti esiin kaksi hyvin erilaista tapausta viime vuosilta, nimittäin Perloksen irtisanomista Joensuussa ja Nokian irtisanomiset Saksassa.
– Perloksessa työnantaja pääsi erorahoista ja muusta kuin koira veräjästä, kun tilalle tuli kollektiiviset muutospuskurit, koulutukset ja muut Euroopan sosiaalirahaston keinot. Saksassa taas Nokia maksoi yksittäisille työntekijöille senioriteettiperiaatteen mukaan.
Suomen kollektiivinen muutosturva on Koistisen mukaan ajautunut ongelmiin.
– Miten pitkään yhteiskunnallinen järjestelmä pystyy puskuroimaan tilanteita, joissa työnantajat siirtyvät pois maasta tai vaihtavat sijaintipaikkaa ja jälkihoito jää yhteiskunnan sosiaalivakuutusjärjestelmien kustannettaviksi, hän kysyy.
Kollektiivisten riskien maksaja
Pääkysymys Koistisen mukaan on se, miten kollektiivisten riskien kustannukset jaetaan ja miten turvataan niiden työntekijöiden asema, jotka ovat huonommin suojeltuja.
Koistinen pohtii myös sitä, onko kollektiivinen riski erityisriski vai pitäisikö kaikkien riskin kohteeksi joutuneiden olla samalla viivalla.
Tällä hän viittaa jälleen Perloksen tapaukseen. Sieltä irtisanotut työllistyivät harvinaisen nopeasti.
– Olisiko liikaa vaadittu, jos muillakin alueelta työtä hakevilla olisi yhtä hyvä etuudet, Koistinen kysyy.
Nokialaiset ulos systeemistä
Nokialla Tampereella ylempien toimihenkilöiden varaluottamusmiehenä toimiva Marjo Kuusto-Erve kertoi seminaarissa työnantajansa tuoreista irtisanomisista. Tampereella noin 200:lle tarjottiin vapaaehtoista irtisanomispakettia, jonka suuri osa on myös ottamassa.
– Näin Nokia vapauttaa itsensä kaikesta vastuusta ja se vapauttaa yhteiskunnan muutosturvan tarjoamisesta. Firmat ovat siis ostamassa ihmiset ulos tästä systeemistä, Kuusto-Erve totesi.
Koistisen mukaan juuri suuri kansainvälinen organisaatio pystyy tähän, vaikka toisaalta juuri Nokialla olisi parhaat mahdollisuudet käyttää uudelleensijoituksia ja urien uudelleen muotoilun mallia.
– Kollektiivisissa riskeissä suuryritykset ovat perinteisesti käyttäneet sisäisiä työmarkkinoita eikä ulkoistamista. Nyt kuitenkin Nokia on irrottautumassa tästä ja luomassa uutta käytäntöä.
uutiskirje 
