Työväen Näyttämöpäivillä Mikkelissä on tänä vuonna nähty harrastajateatteria, joka kertoo näytelmäryhmien halusta kulkea rohkeasti omia teitään, sanoa sanottavansa itselle sopivalla tavalla.
Tämänkertaiset näytelmät valinneet Kaarina Hazard ja Eino Saari kertoivat syttyneensä omaperäiselle, kurittomalle ja itsepäiselle teatteritaiteelle. Juuri tällaista onkin nähty, ja vielä ammattitaidolla näyteltynä.
Näyttämöpäivien päätteeksi paljastuu yleisön parhaaksi äänestämä näytelmä. Peukkuja voisi pitää vaikkapa pieksämäkeläisen Päivällisteatterin Pää kateissa – balladi Suomesta -näytelmän puolesta. Se on se rohkea ja kuriton esitys, joka vie teatteria eteenpäin ja antaa uskoa juuri harrastajateatterien tärkeään asemaan yhteiskunnassamme.
Saku Heinosen kirjoittama ja ohjaama Pää kateissa on ääni sananmukaisesti hukkumassa olevasta Etelä-Savosta. Todellisista tapahtumista näytelmä on ammentanut parin paikallisen paloittelumurhan verran. Myös näytelmän nimi viittaa näihin murhiin.
Tosin kateissa olevaa päätä aletaan etsiä vasta puoliajan jälkeen. Siihen asti on ehkä oltu yhden monirikollisen sekakäyttäjän – jotka ovat syrjäyttäneet katukuvasta vanhan ajan herrasmiespultsarit – pään sisässä, tekemässä teatteria ihmisen muistista.
Päivällisteatterin näytelmässä tapahtuu niin paljon, että taatusti tippuu juonikärryiltä. Mutta esityksen kyydissä voi silti pysyä. Siinä auttaa näytelmän upeat laulut.
Pää kateissa -orkesterin kapellimestarin Teemu Seppälän säveltämät laulut ja teatteriryhmän tulkinnat ovat kiinteä osa näytelmää.
Kokonaisuus on siis oma omituinen maailmansa, joka onnistuu kertomaan paljon ajastamme muuallakin kuin Pieksämäellä.
Pää kateissa -näytelmä on koettavaa teatteria. Siksi Heinosta voisi tämän esityksen myötä tituleerata Pieksämäen Smedsiksi.
Ikäryhmät esillä
Aivan omia teitään kulkee kuopiolaisen, entisistä Minimin tanssijoista kootun Free-ryhmän esitys Verigreippi. Juha Hurmeen vetämä kirjoitusprosessi ja muusikkojen antama soitinkoulutus synnytti keski-ikäisten naisten punkbändin, joka ihastutti raikkaalla menollaan Näyttämöpäivien yleisöä.
Naisten rohkeus hypätä lähes kylmiltään soittamaan ja kirjoittamaan omia laulutekstejään on jo sinällään täynnä sanomaan. Kun sitten vielä esitys onnistuu koskettamaan, vaikka mistään ammattimuusikoista ei kyse olekaan, on viesti selvä. Pitää uskaltaa toteuttaa unelmansa.
Liekö sattumaan, mutta Näyttämöpäivillä on kuin tilauksesta esitykset keski-ikäisille, nuorille ja vanhoille.
Vanhojen miesten näytelmä on Gerald Sibleyrasin Tuulta päin, jonka on Karhulan Työväennäyttämölle ohjannut Arimo Hatsonen. Siinä kolme ranskalaista sotaveteraania viettää aikaansa hoitokodissa. Samanlaisiin päiviin tuo hetkellistä piristystä uhkarohkea suunnitelma patikkaretkestä poppelikukkulalle.
Huumorilla höystetyn näytelmän parasta antia ovat hyvät näyttelijäsuoritukset. Vanhoja miehiä esittivät Ari Koponen, Jari Lippo ja Vesa Vanhala. Esityksen verkkainen rytmi on hyväksi esitykselle, mutta varmasti myös nykyajan kiireiselle katsojalle.
lehti 