Yritykset eivät ole edelleenkään oppineet kertomaan asioistaan avoimesti. Liikesalaisuuksina pidetään esimerkiksi asioita, jotka ovat julkisia jo muuta kautta. Viranomaisten asiakirjat ovat periaatteessa julkisia, mutta niistäkin voidaan salata jonkun yrityksen liikesalaisuuksinaan pitämät asiat. Yrityksillä on halu pitää näissäkin liikesalaisuuksien piiriin kuuluvien asioiden ala mahdollisimman laajana.
Mallia asioiden salaamisesta antoi viimeksi Metsäliiton pääjohtaja Kari Jordan, jolta konsernin tulosjulkistustilaisuudessa kysyttiin, aikooko Metsäliitto hakea EU-tukirahoja uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin hankkeisiin. Jordan totesi, että tätä asiaa hän ei kommentoi millään tavalla.
Hakemusten jättöaika oli päättynyt edellisenä päivänä ja tieto hakijoista oli niiden jättämisestä lähtien julkinen.
Juuri ennen Metsäliiton tiedotustilaisuuden alkua työ- ja elinkeinoministeriö oli kertonut julkisuuteen, että kolme hakijaa oli jättänyt hakemuksen puupohjaiseen raaka-aineeseen perustuvan biolaitoksen rahoituksesta. Yksi näistä oli Forest BtL Oy, joka TEM:n mukaan on Metsäliiton ja Vapon perusteilla oleva yhtiö.
Vapo ja Metsäliitto olivat kertoneet jo vajaat kaksi vuotta sitten ryhtyvänsä yhteishankkeeseen biopolttonestetehtaan perustamiseksi
Samaan törmäävät oikeusistuimissa tuomarit, jotka päättävät, mitkä asiat käsitellään suljetuin ovin. Oikeudenkäyttö Suomessa on periaatteessa julkista.
Usein on kyse huomattavan vanhoista asioista eikä mistään tulevaisuudensuunnitelmista. Esimerkiksi Fujitsu-Siemensin Kilon tehtaiden irtisanomisia koskeneen oikeudenkäynnin alkuvaiheissa yhtiön asianajajat vaativat liikesalaisuuksiin vedoten aina silloin tällöin todistajien kuulemista suljetuin ovin ja näin tapahtuikin.
Tuomariakin alkoi touhu naurattaa, kun samat todistajat kertoivat julkisissa istunnoissa samat asiat ymmärtämättä, että kymmenen vuotta vanhat ajatukset etsiä tehtaalle pelastusta Linux-pohjaisten tietokoneiden tekemisestä olivat ”liikesalaisuuksia”.