Tänään 575–660 euroa on se summa, jonka yksin asuva perusturvan varassa elävä tarvitsisi kuukaudessa kohtuulliseen minimikulutukseen asumismenojen jälkeen. Useimmilta summasta jää uupumaan noin kolmannes.
– Köyhyysriski, toimeentulovaikeudet ja aineellinen puute kuvaavat huomattavasti enemmän elämäntilannetta perusturvan varassa elävillä kuin väestöllä keskimäärin.
Professori Susan Kuivalaisen kuvaus perusturvan varassa elävien tilanteesta konkretisoituu laskelmissa, jotka sisältyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työryhmän tiistaina julkistamaan arviointiraporttiin perusturvan riittävyydestä. Työryhmän selvitys on laatuaan ensimmäinen ja se kattaa kehityksen 1990-luvun alusta tähän päivään. Samanlainen selvitys tehdään täst´edes eduskuntavaalien alla joka neljäs vuosi.
– Selvityksen tulokset perusturvan riittävyydestä antavat yksiselitteisen viestin sen riittämättömyydestä, toteaa työryhmässä työskennellyt Kuivalainen. Näin on verrattaessa perusturvan tasoa niin Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemään tutkimukseen toimeentulosta kuin väestön käsityksiin sen riittävyydestä.
Yksinasuvista lapsiperheisiin
Perusturvan riittävyyttä arvioitiin etuuksien ja verotuksen muodostamana kokonaisuutena kotitaloustasolla esimerkkilaskelmien avulla. Tulonmuodostusta tarkasteltiin neljässä erilaisessa tyyppikotitaloudessa – yksinasuva, lapseton pariskunta, yksinhuoltaja ja kahden huoltajan lapsiperhe.
Kelan toimeenpanemista etuuksista tarkastelussa olivat mukana työttömyysturvan työmarkkinatuki ja peruspäiväraha, kansaneläke, sekä vähimmäisvanhempain- ja sairauspäivärahat. Lisäksi mukana olivat näitä etuuksia täydentävät etuudet – lapsilisä, asumistuki, elatustuki, kodinhoitotuki sekä opintotuki.
Köyhyysriski on korkea
Selvityksestä ilmenee, että vuodesta 1990 perusturvan varassa elävien kotitalouksien määrä on kaksinkertaistunut. Näiden kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat reaalisesti kasvaneet jopa 41 prosenttia vuodesta 1990 lähtien, mutta kun tuloista vähennetään asumismenot, ovat tulot tosiasiassa laskeneet kaikilla, paitsi eläkkeensaajilla.
Asumismenojen jälkeisten tulojen reaalinen lasku on ollut yksinhuoltajille, pariskunnilla ja lapsiperheillä voimakkaampaa kuin yksinasuvilla.
Pienipalkkaisen työn perusteella ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavan tulojen kehityksen vertailu yksinasuvan keskipalkkaisen tuloihin asumismenojen jälkeen on valaiseva: jälkimmäisen tulot ovat kasvaneet vuodesta 1990 48 prosenttia, ensinmainitun yhden prosentin.
Perusturvan varassa elävien köyhyysriski on korkea ja se on vain kasvanut 1990-luvun alusta.
Kehitystä kuvaa hyvin se, että perusturvan varassa elävien kotitalouksien tulotaso suhteessa keskipalkkaisiin on laskenut vuodesta 1990.
Perusturvan varassa elävien tulotaso on asumismenojen jälkeen noin 23 prosenttia keskipalkkaisen tulotasosta ja se on laskenut. Kansaneläkeläisellä pudotus on 32 prosenttia, mutta sekin on laskenut. Osuudet ovat laskeneet kahdessa vuosikymmenessä 5-12 prosenttiyksikköä.
Kaksi kolmasosaa minimistä
Perusturvan taso on Suomessa matala, kun sitä verrataan minimikulutukseen tai väestön sopivaksi katsomaan vähimmäistasoon. Suurin osa perusturvan varassa elävistä ei pysty kattamaan tuloillaan kohtuulliseksi katsottavaa minimikulutusta.
Perusturvan varassa elävien (eläkkeensaajia lukuunottamatta) kotitalouksien tulot riittävät kattamaan noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimikulutuksesta.
Minimikulutus asumismenojen jälkeen on tänä vuonna kuukaudessa yksinasuvalla 575–660 euroa, pariskunnalla runsaat 1 100 euroa ja kaksilapsisella perheellä noin 1 700 euroa.
Asiantuntijalaskelmien lisäksi perusturvan riittävyyttä on selvitetty väestökyselyillä.
Vuonna 1995 kattoi yksinasuvan työttömän perusturva 77 prosenttia väestökyselyllä riittäväksi katsotusta vähimmäisturvan tasosta. 15 vuotta myöhemmin vastaava arvio oli laskenut 62 prosenttiin.
Itsestäänselvyydeltä tuntuu THL:n selvitykseen sisältyvä tieto perusturvan kohdentumisesta voimakkaimmin pienituloisiin. Osoituksena tästä ovat laskelmat, joiden mukaan toimeentulotukea sai joka neljäs alimman tulokymmenyksen kotitalouksista. Vuonna 2009 noin 150 000 suomalaista eli kotitalouksissa, joiden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista, ja heidän määränsä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.
Kansainvälisessä vertailussa suomalaisen vähimmäisturvan taso ennen asumismenoja on keskimääräistä tasoa, mutta asumismenojen jälkeen tarkasteltuna suomalaisen vähimmäisturvan taso jää hieman alle länsieurooppalaisen keskitason.
Toimeentulotuki paikkaa
Työryhmän tehtävänä oli arvioida perusturvan riittävyyttä, ei tehdä esityksiä tilanteen korjaamiseksi.
Työryhmän puheenjohtaja Pasi Moisio piti osittain yllätyksenä ja selvityksen ehkä tärkeimpänä tuloksena sitä, miten paljon toimeentulotuki paikkaa aivan pääsääntöisesti perusturvan matalaa tasoa.
– Se on muuttunut perusturvan yhdeksi osaksi huolimatta siitä, että viimesijaista vähimmäisturvaa ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi tuen muodoksi, yllättävissä elämäntilanteissa käytettäväksi tarkoitetuksi.
Kaikkein tehokkaimmin köyhyyttä voidaan poistaa korottamalla korottamalla toimeentulotukea. Tällöin syntyy ongelma siitä, että perusturvan taso on niin samalla tasolla toimeentulotuen kanssa.
Jos halutaan säilyttää nykyinen kolmiportainen toimeentuloturvajärjestelmä – eli ansioturva, perusturva ja vähimmäisturva, pitäisi Moision mielestä tehdä tasokorotukset kaikkiin yhtä aikaa, ainakin perusturvaan ja toimeentulotukeen.
lehti 