Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen vastustaa järjestöjen kanneoikeutta kummallisin perustein. Viime viikolla järjestetyssä palkansaajajärjestöjen puoluejohtajapaneelissa hän vetosi oikeusvaltioon ja sanoi, että ”toisella ei ole oikeutta hakea oikeutta toisen puolesta”.
Kataisen logiikkaa on vaikea ymmärtää. Meillähän on jo esimerkiksi työtuomioistuinmenettely, jossa ammattiliitto voi viedä epäilemänsä työehtosopimusrikkomuksen oikeuteen ilman asianomaisen valtakirjaa.
Meillä on myös yrittäjien järjestökanneoikeus. Yrittäjäjärjestö voi mennä markkinaoikeuteen riitauttamaan kohtuuttomaksi katsomansa sopimusehdon ilman, että järjestöllä olisi valtakirjaa yksittäiseltä yrittäjältä.
Järjestökanteella on siis jo nyt vakaa asema oikeusvaltiossamme.
Järjestökanteella on siis jo nyt vakaa asema oikeusvaltiossamme.
Ja muualla maailmassa vastaavaa kanneoikeutta käytetään paljon. USA:ssa on vuosikymmeniä ollut käytössä syrjintäkanne, joka tehtiin aikanaan mustien syrjinnän vuoksi. Euroopassakin kanneoikeutta käytetään monenlaisina versioina.
Ajatuksena näissä kaikissa on se, että ihmisen ei tarvitsisi mennä yksin omalla nimellään oikeuteen hakemaan oikeutta. Ja tämä siis on pahoin ristiriidassa Kataisen oikeusvaltio-opin kanssa.
Oikeistojohtajan lausunto herättää pakosta myös kysymyksen, miksi ihmeessä sitten Katainen itse on eduskunnassa, jos hän niin paheksuu toisten puolesta oikeuden hakemista.
Vaikka voi tietysti olla niin, että oikeistolle eduskuntatyön ytimessä on edellytysten luominen tehokkaalle kyynärpääjärjestelmälle. Siis sellaiselle systeemille, jossa jokainen on toisensa kilpailija ja saa siksi luvan selvitä yksinään. Tämän ajattelun mukaista olisi vaatia luopumista myös yrittäjien järjestökanteesta.
SAK on ajanut järjestöjen kanneoikeutta viimeisimmästä tuposta lähtien. Alkuun se kulki nimellä ammattiliittojen kanneoikeus, ja se otettiin tavoitteisiin, kun meille alkoi tulla yhä enemmän ulkomaalaisia työntekijöitä ja ilmeni, että heidän palkkansa eivät olleet voimassa olevien työehtosopimusten mukaisia.
Nyt SAK:n vaalitavoitteissa vaatimus on laajentunut siten, että itsenäistä kanneoikeutta haetaan ammattiliitoille ja muille järjestöille. Kanneoikeutta pitäisi järjestön mukaan voida käyttää työsuhteen ehtoihin liittyvissä asioissa ja tasa-arvoasioissa.
Harmaata taloutta ei voida kaataa yksin kanneoikeudella. Siihen tarvitaan muitakin säännöksiä, kuten nykyistä tiukempaa tilaajavastuuta.
Toisaalta ammattiliitoilla olisi käyttöä joukkokanneoikeudelle muuallakin. Se olisi ollut hyvä väline vaikkapa äskettäin, kun UPM jätti maksamatta tulospalkkioita niille, jotka olivat lakkoilleet.
Asiaa kyllä ratkottiin tuomioistuimessa, mutta niin, että useampi ammattiliitto vei asian oikeuteen ja lopulta korkein oikeus katsoi, että lakkoon osallistuminen ei oikeuttanut vähentämään palkkoja. Työnantaja tulkitsi päätöksen siten, että se koskee vain niitä, jotka olivat vastaajina, ei muita yrityksiä.
Jos kanneoikeus olisi, taistelut vaikkapa sairaaloiden laittomista määräaikaisuudesta voitaisiin hoitaa nopeasti ammattiliiton avulla, kun ne nyt jäävät usein korjaamatta, koska työntekijät pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivät uskalla mennä oikeuteen asioitaan ajamaan.
Kanneoikeus lisäisi siis ihmisten oikeusturvaa työelämässä melkoisesti, niin jälkikäteen kuin varmaan myös ennaltaehkäisevästi. Kataisille tämä ei käy.
Kokoomuksen lisäksi myös keskusta vastustaa kanneoikeutta, mutta miksi, sitä Mari Kiviniemi ei selvittänyt paneelissa. Kanneoikeutta ajavat Vasemmistoliitto, SDP, vihreät ja Perussuomalaiset sekä osa RKP:stakin.
uutiskirje 