Saamelaismuusikko Mari Boine tulee ensi viikolla Helsinkiin. Hän esiintyy Savoy-teatterissa torstaina.
Boine on Wimme Saaren ohella tunnetuimpia saamelaismuusikoita. Boinella on vuosittain yli sata konserttia eri puolilla maailmaa.
Norjan Karasjoella lähellä Suomen rajaa syntynyt Boine vastaa puhelimeen kiertueeltaan Bodøstä:
”Musiikkini voi olla lääkettä muillekin.”
– Asun Tromssassa, mutta vietän usein aikaani Karasjoella. On tärkeää käydä juurillaan.
Boine pitää saamelaisia yhtenä kansana. Hän ajattelee, että Saamenmaa on yhtenäinen, vaikka neljä maata, Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä, jakavat sen omilla rajoillaan. Boinella on Norjan passi.
Alamaisesta ylpeäksi
saamelaiseksi
Boine itse kielsi saamelaisuutensa nuorena – tai pikemminkin ei välittänyt siitä ja yritti unohtaa koko asian. Hän ei puhunut lapsilleen saamen kieltä eikä vaalinut saamelaista kulttuuria.
Tästä Boine puhuu myös Liv Inger Sombyn ja Hans Olav Landsverkin ohjaamassa Boine-dokumentissa Valon lintu (2010).
Vasta saamelaisten Alta-joen patokapina 1981 sai Boinen heräämään saamelaisuuteen. Saamelaiset vastustivat padon rakentamista ja hävisivät taistelun.
Boine heräsi tuolloin miettimään saamelaisuuttaan. Siihenastinen muusikon ura koki muutoksen. Hän alkoi laulaa saameksi ja käsitellä lauluissaan saamelaisten tärkeäksi kokemia asioita.
– Aloin ymmärtää, että itse olin täydellinen kolonisaation tuote, joka oli aivopesty.
– Siitä nousi viha, kun ymmärsin, mitä oli tehty ihmisilleni. Opin, miksi vihasin omaa kulttuuriani ja miksi ihmisillä ympärilläni oli sama tilanne. Häpesimme omaa kulttuuriamme.
Boine koki, että juuri hän itse oli alistunut alamainen.
Boine kertoo, että on hienoa sanoa nousseensa puolustamaan saamelaiskulttuuria.
– Mutta oikeastaan taistelin itseni puolesta. Se oli jonkinlainen henkilökohtainen terapia, jonka aloitin kertomalla omaa tarinaani lauluillani.
Boine sanoo vapautuneensa alamaisuudestaan ja olevansa ylpeä saamelaisista juuristaan.
Valon ja
ilon sanoma
Boine kertoo olevansa ihminen, jonka sisimmässä saamelainen ja länsimainen rationaalinen kulttuuri ovat sovussa.
– En voi paeta sitä, että olen molempien kulttuurien vaikutusten alainen. Minusta on hyvä, että ne elävät minussa sovussa.
Se kuuluu hänen musiikissaankin. Saamelaisesta perinteestä nouseva musiikki saa modernin länsimaisen rytmimusiikin muodon.
– Musiikissani on shamanistisia elementtejä. Luulen, että se on äänessäni, tavassani laulaa ja laulujeni rytmissä.
Boine haluaa levittää musiikillaan valon ja ilon sanomaa.
– Tämä musiikki on nostattanut minua, joten ajattelen, että musiikkini voi olla lääkettä muillekin.
Boinen musiikki on kertomus alamaisen matkasta ulos tunnelista.
– Se on tulemista ulos valoon hengittämään vapaasti, kykyä lentää.
Boine laulaa paljon lentämisestä – shamanismia. Hänen mielilintunsa on lapintiira, saameksi čuovgga áirras (suom. ”valon airut”). čuovgga Àirras (2009) on myös hänen viimeisimmän albuminsa nimi.
Boine sanoo vievänsä yleisönsä paikkoihin, joihin he eivät muuten pääse helposti.
– Musiikin avulla voi päästä itsessään huoneisiin, joihin ei usein löydä avainta. Ajattelen, että musiikkini tuo avaimet ja avaa ovet.
Niissä huoneissa ladataan pattereita.
Mari Boine esiintyy torstaina 24.3. klo 20 Savoy-teatterissa Helsingissä.
lehti 