Oli kyse valtioiden välisistä sodista tai sisällissodista, ne soditaan länsimaiden ulkopuolella ja silti niiden aloittajat ovat olleet tämän vuosituhannen aikana aina länsimaat, ja erityisesti yhdysvaltain NATO.
Poikkeuksetta kaikki sodat ovat terrorismin torjuntaa. Terrorismi onkin saanut niin laajan merkityksen, että pian aivan kaikki normaalista poikkeava, ja jopa normaalikin, toiminta on terrorismia. Mitä sinä ajattelet nykyisin, kun kuulet sanan terroristi?
Kaikki tämä tietysti voidaan kohdistaa yhteen tapahtumaan. Kuinka pieni uhraus olivatkaan syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat vuonna 2001 verrattuna siihen, miten paljon sillä on oikeutettu sotateollisia ja markkinatalouden oikeuksia. Voi vain katsoa vierestä ja ihmetellä, miten ihmeessä mekin olemme oikeistojohtoisessa Suomessa yhä mukana Afganistanin sotaharjoitusleirillä ja puhumme jopa uusien joukkojen lähettämisestä.
Uusin kohde on Libya. Median mukaan Gaddafi halusi kansallistaa yksityiset öljyt. Näin teki tätä ennen Venezuelan johtaja Hugo Chavez. Kun näitä kahta asiaa tarkistelee, huomaa helposti, että NATO:lle ei ollut syyskuun yhdennentoista kaltaista oikeutusta tunkeutua Venezuelan alueelle, vaikka kyllähän sinnekin sisällissotaa koitettiin saada aikaiseksi.
Nykyisin Venezuela on kansallistanut öljynsä tuotot ja tällä teolla koko kansan hyvinvointi on noussut kuin Feenix-lintu tuhkasta.
Tahtoisinkin nyt osoittaa Suomen kansalle muutaman realiteetin. NATO harjoittelee jo Suomessa. Aseistukseemme halutaan NATO-yhteensopivuutta ja olemme joidenkin päättäjien mukaan NATO-valmiudessa. Suomen kansa ei kuitenkaan halua Suomea osallistumaan siviilien massamurhaan Afganistaniin.
Entäs Suomen öljy? Eihän meillä ole öljyä, mutta maaperän rikkauksia kylläkin. Itse asiassa puhdas pohjavetemme on nykyisin litrahinnaltaan arvokkaampaa kuin raakaöljy. Lakejamme ollaankin säätämässä siihen suuntaan, että jo ensi vuonna ylikansalliset likakaivot voivat olla tyhjentämässä maaperämme rikkauksia.
Taisteluun on jo muutama suomalainen ryhtynyt, mutta ei yksikään poliitikko. Tahdommeko todella luovuttaa sen rikkauden, millä koko kansa saataisiin vuosikymmeniksi, ellei jopa vuosisadoiksi voimaan niin hyvin, että yhteiskuntamme voisi nousta uudelle tasa-arvon, terveyden ja teknologian tasolle?
Mikäli vesilaki saadaan räätälöityä niin, että pohjavetemme pelastuvat, tulee varmasti seuraava painostaja olemaan NATO ja sen jälkeen voi olla vuorossa jokin sisäpoliittista sekaannusta aiheuttava yritys saattaa Suomi NATOn ja sen markkinakumppaneiden takavarikoimaksi alueeksi.
Muistutan vielä, että vedessä piilevät suunnattomat rahat. Yli yksi kolmasosaa maailman kansalaisista on ilman puhdasta juomavettä (noin 2,5 miljardia ihmistä).
On kyse Suomen kansalaisille lain mukaan kuuluvasta omaisuudesta. Pohjavetemme on kansallisaarre ja siis kansallistettu. Mikäli emme toimi sen varjelemiseksi ja käytä sen Suomelle tuomaa varallisuutta ja valtaa ulkopoliittisesti rauhan aseena, olemme syöksymässä yhä syvemmälle epätasa-arvon, köyhyyden ja sodan tahrimaan tulevaisuuteen.
Yksityistämiselle on saatava stoppi! Jos jatkamme yhteisen omistuksen yksityistämistä, elämme pian yhtä mädällä pohjalla kuin USA kiihtyvällä tahdilla lisääntyvine telttakaupunkeineen. Meidän on valittava yhteinen hyvä ja puolustettava sitä yhteistä kaikin voimin.
Vasemmiston halu pitää kiinni yhteisestä on hyvä tae suomalaisten turvalliselle tulevaisuudelle. Antakaa tämän sanan kuulua nyt vaalien alla ja kutsukaa jokainen läheinen toimimaan kansallisen omistajuuden puolesta – tilanteen, jossa emme ole ainoastaan maksajia vaan myös saajia.
uutiskirje 
