Olen miettinyt, millainen psykopaatti tai sairas mieli saa olla, jos katsoo televisiosta suorassa lähetyksessä toisen murhaamista. Ja kun hän on kuollut, iloitaan siitä julkisesti. En puhu nyt terroristiryhmien videoista, vaan perheenisistä.
Obama ja hänen lähipiirinsä kokoontui katsomaan suoraa televisiolähetystä ulkomailta aseistettujen joukkojen etenemisestä. He katsoivat tosi-tv-ohjelmaa, jonka ainoana tarkoituksena on murhata ihminen elävältä ilman armoa. He näkivät kallon läpi porautuvan luodin ja veren. Sen jälkeen, kun tätä pientä eliittiä varten järjestetty murhaelokuvan yksityisnäytös oli ohitse, he pohtivat, miten leventelisivät raa’asta teostansa muille. Yleensä tämä on hyvä aihetodiste murhaoikeudenkäyntiä varten. Paitsi jos kala on liian iso napattavaksi.
Obama valitsi suuren mediakampanjan, ja ihmiset rynnivät kaduille juhlistamaan. Pahaksi leimattu Osama tapettiin ilman reilua oikeudenkäyntiä, ilman kuulemista ja kunnioittamatta kansainvälistä oikeutta. Hänet tapettiin ilman ainoankaan rikossyytteen nostamista.
Barack Obaman kampanjaan kuului poliittisten vastustajien halventaminen presidentin kiitoslounaalla: hän puhui siitä, kuinka harhaisia muut poliitikot olivat. Satojen tuhansien kuolleiden syyttömien ja triljardien verodollarien jälkeen voittaja oli Barack Obama. Hän voittanee tällä käytöksellä jatkokauden presidenttinä hyvin todennäköisesti.
Mutta ei Eurooppa ole sen terveempi. EU:n johtohahmot riensivät välittömästi onnittelemaan ja kehumaan tekoa. Siitä huolimatta, että EU:n perimmäisiin arvoihin kuuluu oikeus reiluun oikeudenkäyntiin ja kuolemantuomion vastustus. Suomessakin sinivihreät oikeistopoliitikot totesivat oikeuden tapahtuneen. Näin on, omankäden oikeus tapahtui ja häviäjä oli ihmisoikeudet.
Pahinkin ihminen ansaitsee reilun oikeudenkäynnin. Ihmisoikeuksiin on vielä pitkä tie.