Nuorten syrjäytyminen on ollut kiitettävästi tapetilla viime vuosina. Syyllisiksi on löydetty perhetausta ja vialliset lapset, muuttunut, koveneva yhteiskunta, sosiaalipolitiikkakin. Yksi on kuitenkin joukosta poissa: peruskoulu. Kuitenkin se on instituutio, jonka vaikutuksen alaisena jokainen nuori on yhdeksän vuotta elämästään.
Tasa-arvon edellytys ja vaatimus on yhtäläiset mahdollisuudet kaikille. Peruskoulu on tasa-arvokehityksen loistavimpia saavutuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sillä pitäisi olla koskemattomuusstatus. Pikemminkin päinvastoin, juuri tasa-arvon mahdollistavana instituutiona sen nykyiset sisällöt (sirpaleinformaatiopommitus), tavoitteet (yrittäjäminä, yksilökilpailija) ja opetusmetodit (behavioristiset), oppilashuollon metodit (vikojen etsiminen lapsesta ja niihin keskittyminen vahvuuksien sijasta) pitäisi olla mahdollista kyseenalaistaa, varsinkin kun alkaa tulla virallistakin tutkimustietoa siitä, että jokin on peruskoulussa pahasti poskellaan.
Peruskoulusta tulee ulos valmiiksi epätasa-arvoisessa asemassa olevia nuoria, itse kouluko ei ole edes osasyyllinen?
Ehkä opetusmetodit pitäisi kyseenalaistaa, jos ne eivät anna oppimisen mahdollisuuksia
Tietävätkö tämän pyhän lehmän vartijat, että sen lisäksi, että peruskoulun voi läpäistä ilman kirjoitustaitoa, sen voi myös läpäistä ilman ainoatakaan myönteistä oppimiskokemusta. Eikö se soita hälytyskelloja?
Niilo Mäki -instituutin (neuropsykologian ja erityispedagogiikan tutkimuslaitos) toiminnanjohtajan Kirsti Laakson mukaan erityisopetusta tarvitsevilla on pääsääntöisesti oppimishäiriö (Keskisuomalainen 2.5.). Siis joka kolmannella? Joka kolmas nimittäin tarvitsisi erityisopetusta uuden tutkimuksen mukaan.
Ehkä opetusmetodit pitäisi kyseenalaistaa, jos ne eivät anna oppimisen mahdollisuuksia kuin kahdelle kolmesta.
Yhdeksäsluokkalaisten oppimistulokset ovat heikentyneet neljänneksellä 2000-luvulla YLEn uutisoiman tutkimuksen mukaan(YLE 2.5.). Uutista kommentoineen Opetushallituksen erityistutkijan Jorma Kuuselan mielestä syyt ovat kotona ja ympäröivässä yhteiskunnassa, ei niinkään opetuksessa.
Tosin hänenkin mielestään oppilaan omalle ajattelulle pitäisi olla enemmän aikaa ja tilaa. Eikä sisältöjä pitäisi ainakaan lisätä.
Onko oppilailla tosiaan tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia peruskoulussa? Vai ovatko lapsemmekin vain tulevaa uusliberalismin talouskarjaa, joka jo peruskoulussa erotellaan potentiaalisimpiin tuottajiin(sopeutujat/suorittajat) ja tuottamattomuusvaarassa oleviin (alisuorittajat/oppilashuollon asiakkaat)?
Lähtisikö joku asiassa puolueeton tutkimaan, miksi arvokas peruskoulumme ei tuota enää tasa-arvoa ja miksi sen annetaan tapahtua?
Allekirjoittaneella ei ole asiassa lehmiä, eikä lapsistakaan yksikään, ojassa.
uutiskirje 
