Turkulainen tekstiilitaiteilija Anna-Maija Aarras yhdistää onnistuneesti oman erikoisalansa kuvanveistoon. Muotokieli on pelkistettyä ja rauhallista.
Aarras tekee hienoviritteisiä teoksia. Ne viekottelevat katsojaa materiaalien, värien ja käsityötaidon huippuunsa viedyllä yhdistämisellä. Turun Taidemuseon Studiossa torstaina avattavan Sitaatteja-näyttelyn teokset ovat luonnonläheisiä.
Aarras kertoo, että näyttelyn nimi johtuu vaikutteista matkoilla sekä tuntemuksista.
Silkkipinnoilla tanssivat valonsäteet. Mustanpuhuvat sarkofagit pysäyttävät katsojan. Kolmen objektin teoksesta kaikki on päällystetty omalla vihreänsävyisellä sametilla. Teos herättää kunnioitusta kaukaista ja tuntematonta kohtaan.
Kun sarkofagien tummuus imee valoa, keltainen Laine puolestaan heijastaa sitä. Turbaani viestittää, mitä ihminen päässään kantaa, sitä hän myös paljolti on, olkoon kyseessä permanentti tai turbaani.
Aarras on kiinnostunut rituaalivaatteista. Joitakin vuosia sitten hän opiskeli kimonoiden perinteistä koristelua ja ompelua Japanissa.
Aarras on paneutunut myös kirkkotekstiilien valmistamiseen. Niistä laajin kokonaisuus on Iniön kirkossa. Taiteilijan töitä on lisäksi Pyhän Katariinan kirkossa Turussa sekä Mustasaaren kappelissa Helsingissä. Hän on opiskellut Suomen lisäksi Sveitsissä, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa ja Ranskassa.
Taiteilija on valmistanut työt nimenomaan Sitaatteja-näyttelyyn, joka on avoinna 4. syyskuuta asti. Keskiviikon tiedotustilaisuudessa julkistettiin Aarraksen taiteellisesta tuotannosta kertova teos Sinertävä kaukaisuus, jossa taiteilijan lisäksi kirjoittajina ovat Harro Koskinen ja Lars Saari.
uutiskirje 
