Pintaa syvemmältä
Uutinen Pakistanin kansainvälisesti tunnetuimman lehtimiehen Syed Saleem Shahzadin murhasta ei viime viikolla tullut yllätyksenä, mutta järkytti kuitenkin hyvin monia, myös minua. Olin lukenut pitkään Asia Times -verkkolehdessä hänen raporttejaan varsinkin Pakistanin ja Afganistanin rajaseutujen kapinallisista ja aina välillä ihmetellyt, miten hän pystyi toimimaan tällä alueella, jota uutisnälkäisimmätkin länsimaiset toimittajat välttävät. Vuonna 2006 hän tosin joutui erään kapinallisryhmän vangiksi etelä-Afganistanissa, mutta hänet vapautettiin viikon päästä.
Ei hän ollut al-Qaidan eikä talebaanien kannattaja, hänen kiinnostuksensa oli yksinomaan lehtimiehen. Kuuleman mukaan hän oli hyvin sosiaalinen ja pystyi ilmeisesti luomaan kontakteja melkein keneen tahansa. Ei kuitenkaan ihan kaikkiin. Hän kohtasi kohtalonsa kaukana heimoalueista, kotikaupungissaan Islamabadissa. Automatkalla TV-keskusteluun toistaiseksi tuntemattomat miehet tunkeutuivat hänen autoonsa ja ajoivat hänet 150 kilometrin päähän maaseudulle. Siellä hänet kidutettiin kuoliaaksi. Shahzadin ruumis löydettiin tien viereisestä kanavasta. Hänet todettiin kuolleeksi erittäin raskaan pahoinpitelyn tuloksena.
Ketkä olivat tämän murhan takana? Yleisin olettamus on: Pakistanin sotilaallinen tiedustelupalvelu ISI. Sama kaava on toistunut aikaisemminkin. Kun hankalaksi koettu toimittaja menee autoonsa ja lähtee ajamaan, maastoauto ilman rekisterinumeroita ryhtyy seuraamaan ja sopivassa paikassa pysäyttää toimittajan auton ja sitoo hänet, peittää hänen silmänsä sekä siirtää hänet maastoautoon. Joku miehistä asettuu ajamaan uhrin autoa. Ajetaan johonkin sopivaan paikkaan, jossa pahoinpitely alkaa. Tarkoitus ei aina ole tappaa, halutaan ehkä ”vain” saada uhria luopumaan vääristä tavoistaan ja pelottaa muita toimittajia, mutta joskus voi mukana olla myös koston makua. Näin tässä tapauksessa.
”Jos pidättelen itseäni enkä tee työtäni, voisin yhtä hyvin toimia teenkeittäjänä.”
Pari päivää ennen Shahzadin katoamista Asia Times oli julkaissut hänen raporttinsa, jonka mukaan al-Qaida oli iskenyt Mehranin laivastotiedustelun tukikohtaan Karachissa 22. toukokuuta vaatiakseen tukikohdan joidenkin alempien upseerien vapauttamista. Heidät oli pidätetty, kun oli paljastunut, että he kuuluivat al-Qaidan soluun. Tukikohdan johto oli raportin mukaan luvannut vapauttaa heidät, mutta vasta kun heidän kuulustelunsa oli viety loppuun. Al-Qaida ei tyytynyt tähän, vaan lähetti pienen iskujoukon tukikohtaan. Ryhmään kuului 10 miestä, joista neljä kuoli tulitaisteluissa ja kuusi pääsi pakenemaan. Vaikka vastassa lopulta oli toista tuhatta sotilasta, taistelu kesti 15 tuntia ja hyökkääjät tuhosivat kaksi amerikkalaisvalmisteista P3-C Orion-mallista tiedustelulentokonetta.
Raporttiin oli luvattu jatko-osa, mutta sitä Shahzad ei ehtinyt kirjoittaa. Tiedot raporttia varten hän oli ilmeisesti saanut sekä al-Qaidan että tukikohdan lähteistä. ISI:n arvellaan olleen kiinnostunut näistä lähteistä. Pakistanissa lähdesuoja riippuu toimittajan päättäväisyydestä.
ISI tiesi Shahzadin olevan hankala tapaus. Viime lokakuussa ISI kutsui hänet päämajaansa keskustellakseen hänen kanssaan hänen Asia Timesissa julkaistusta raportista, jonka mukaan Pakistan oli kaikessa hiljaisuudessa vapauttanut korkea-arvoisen talebaanikomentajan. Kaksi ISI:n informaationhallinnon osaston korkeinta upseeria pyysivät Shahzadin joko kertomaan tietolähteen, tai kumoamaan raporttinsa. Hän kertoi saaneensa tiedon tiedustelutoiminnan sisältä ja saaneensa vahvistuksen sille korkealta tasolta talebaanien piirissä. Hänen isäntänsä valittivat tämän tiedon saattaneen maan noloon asemaan ja katsoivat myös vuodon olevan ISI:lle häpeällinen. Keskustelu käytiin hyvin kohteliaassa ja ystävällisessä hengessä, mutta lopuksi Shahzadille esitettiin sellainen vihjaus, että hän tunsi henkensä uhatuksi ja lähetti selostuksen tapahtuneesta päätoimittajalleen ja kahdelle muulle luotetulleen.
Kun tämä viesti hänen kuolemansa jälkeen tuli julkisuuteen ISI selitti, että osaston tehtäviin kuuluu valvoa, että tiedotusvälineillä on oikeat tiedot kansallisen turvallisuuden kysymyksissä.
Sattumalta (?) toinen näistä upseereista, kommodori Khalid Pervaiz, nimitettiin kohta Mehraniin tehdyn tuhoisan iskun jälkeen tukikohdan uudeksi päälliköksi. Sattumalta (?) iskun tehneen Prikaati 313:n komentaja Ilyas Kashmiri tapettiin amerikkalaisten ilmaiskussa heimoalueella puoli viikkoa Shahzadin murhan jälkeen.
ISI:n päämajassa käydyn keskustelun jälkeen Shahzadin päätoimittaja ehdotti hänelle, että hän pitäisi matalaa profiilia jonkin aikaa. Hän vastasi lyhyesti: ”Jos pidättelen itseäni enkä tee työtäni, voisin yhtä hyvin toimia teenkeittäjänä”. Kun Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti murhattiin maaliskuussa, koska hän halusi lieventää hyvin jyrkkää jumalanpilkkalakia, Shahzad totesi silloin Bhatin monista varoituksista huolimatta jatkaneen lain arvostelua ja nyt ”saaneen maksaa tästä hengellään”.
Nyt hän on itse joutunut maksamaan hengellään tämänlaisesta periaatteellisuudesta, mutta tuskinpa hän olisi voinut tehdä mitään toisin. Pikemminkin se, että hän selvisi Pakistanin ruutitynnyrissä näin pitkään, osoittaa hänen toimineen niin varovasti kuin mahdollista. Hänen intohimonsa oli näyttää, mitä todella tapahtuu, löytää uusia pieniä mutta tärkeitä paloja suureen palapeliin. Netissä löytyy vähän ennen hänen kuolemansa tehty TV-haastattelu, joka osoittaa hänen kyllä pyrkineen hahmottamaan itselleen myös ison kuvan, koko palapelin, tarkemmin kuin useimmat muut. Varsinaisessa työssään hän ei kuitenkaan ollut kommentaattori, vaan tärkeiden faktojen etsijä. Siinä hän oli hyvin tarkka. Ainoa moite kollegoilta oli, että hän joskus luotti liikaa käyttämiinsä lähteisiin. Sen sijaan keskusteluissa saattoi syntyä erimielisyyksiä hänen tulkinnoistaan, mutta yksimielisesti todetaan, että hänen rehellisyyteensä aina luotettiin myös näissä tilanteissa.
Syed Saleem Shahzadin tarina muistuttaa hämmästyttävästi Anna Politkovskajan tarinaa. Molemmat liikkuivat sinnikkäästi useimpien muiden toimittajien karttamilla vuoristoseuduilla, toisen luokan kansalaisten parissa, tutkien myös valtaapitävien ja tiedustelujärjestöjen toimia. Heidän siviilirohkeutensa ja periaatteellisuutensa ovat kohentaneet moraalia heidän maansa vielä heikoissa kansalaisyhteiskunnissa. Tässä suhteessa heidän murhaajansa ovat laskeneet väärin, heidän työnsä perinne jatkuu heidän kuolemansa jälkeen.
Kuten Politkovskajan kohdalla Shahzadinkin perintö säilyy myös kirjan muodossa. Kymmenen päivää ennen hänen kuolemansa englantilainen Pluto Press julkaisi hänen kirjansa Inside al Quaeda and the Taliban: Beyond Bin Laden and 9/11.
uutiskirje 