Kesälomakausi on parhaimmillaan, ja lämpömittari näyttää hellelukemia. Siitä huolimatta vapaapalokuntalaiset pukevat raskaat turvakengät ja haalarit yllensä. Meneillään ovat joka maanantaiset harjoitukset Asolan Vapaaehtoisessa palokunnassa Vantaalla.
Tällä kertaa 26-henkisestä hälytysosastosta paikalle on saapunut vain muutama. Lasse Oivio, Jari Reinistö ja Pirita Korhonen testaavat, toimivatko paloauton välineet kunnolla. Reinistö ajaa auton ulos, Oivio avaa sivuoven ja kolmikko tarttuu rivakasti moottorisahoihin. Niistä yksi toisensa jälkeen pärähtää kiskaistessa käyntiin, ja sahat jäävät hetkeksi käymään asfaltille.
– Kun täytyy mennä ovista läpi, tämä on tehokas väline, Lasse Oivio näyttää.
Perinteistä palokirvestäkin käytetään yhä, mutta moottorisaha on tehokkaampi.
– Näitä tarvitaan varsinkin myrskykaatojen katkomiseen, Korhonen lisää.
Reinistö ja Oivio yrittävät käynnistää vuorotellen moottorileikkuria, mutta se ei suostu käynnistymään useista yrityksistä huolimatta. Kiven ja betonin leikkaamiseen sopiva työväline volgahtaa käyntiin vasta ryypyn saatuaan.
Vapaapalokuntalaiselta vaaditaan sammutustyökurssi, riittävästi harjoituksia ja tiukat hermot. Tulta ei saa arkailla.
– Ei sitä ajattele, kun menee sammuttamaan tulipaloa. Terve pelko pitää olla, kiinteistöturva-asentajana työskentelevä Oivio sanoo.
Turvallisuuteen liittyvä ammatti ja lapsuuskavereiden kokemukset vapaapalokunnasta kypsyttivät Oivion mukaan. Aikaa vain oli vain vaikea löytää. Vasta luopuminen pitkäaikaisesta harrastuksensa, amerikkalaisesta jalkapallosta, toi kalenteriin riittävästi tilaa.
– Täällä riittää toimintaa, hän kehuu.
Tavaratalopaloista eläimen pelastamiseen
Asolan VPK on yksi Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunnista. Viime vuonna Asolan VPK:lla oli 61 hälytystä.
– Miltei joka viikko on ollut jotain. Juhannuksena oli kolme hälytystä, mutta heinäkuussa on ollut hiljaisempaa, Oivio kertoo.
Varallaolovuoroja on häneen mukaansa noin kerran kuukaudessa.
Useimmiten kyseessä on tulipalo. Toisinaan apua tarvitaan liikenneonnettomuuden, öljyvahingon tai myrskyn jälkien siivoamisessa sekä ihmisten ja eläinten pelastamisessa.
Kissan nouto puusta saa palokuntalaiset hymähtämään. Kissa tulee yleensä itse alas jonkin ajan kuluttua. Vakavampaa on, jos lintu on jumittunut savupiippuun tahi mäyrä viemäriin. Silloin on aineksia jo isoon vahinkoon.
Oivio, Reinistö ja Korhonen aloittivat Asolan VPK:ssa osapuilleen samaan aikaan, noin vuosi sitten.
– Ensimmäinen keikka oli joulun alla tavaratalo Hong Kongin palo Kuninkaalassa, tai pikemminkin sen jälkisammutus. Vähän pääsi itsekin roikkumaan letkun varressa. Olihan se vaikuttava kokemus, Korhonen kertoo.
Hän lähti mukaan vapaaehtoiseksi vastapainoksi työlle.
– Hälytyskeskuksessa käskytän, ja muut tekevät. Tässä pääsen käytännön hommiin.
Koulutukseen kuuluu halukkaille myös savusukellusharjoitukset, mutta raskasta esterataa täysissä varusteissa letkun vetoineen kaikkineen ei vedetä tällä kertaa. Ensi viikolla on vuorossa luento väestönsuojelusta. Kurssitus ja harjoittelu jatkuvat kerran viikossa läpi vuoden.
Autot perua ammattipalokunnilta
Seuraavaksi tarkistetaan auton takaosasta leikkurit, levittimet ja tunkit. Niitä tarvitaan muun muassa liikenneonnettomuuksissa.
Reinistö asettaa tunkin maahan, muistaa sähköpiuhan ja käynnistää laitteen. Tunkki nousee hitaasti, mutta varmasti. Oivio vetää levittimen tarkasti pakatusta tarpeistosta, käynnistää laitteen ja katsoo, että se toimii oikein.
Takaoven jälkeen avataan toisen kyljen ovi, katsastetaan savutuuletin ja ensisammuttimet.
Paloauto on kuulunut aiemmin jonkin ammattipalokunnan kalustoon. Pelastuslaitos päättää, mikä vakinaiselta palokunnalta poistuva auto menee millekin sopimuspalokunnalle. Mitä parempi koulutus sopimuspalokuntalaisilla on, sitä parempi auto annetaan käyttöön.
Paloauto KU114S siirtyi Asolan VPK:lle miltei sellaisenaan, tosin vesipelastusvälineistä riisuttuna. Sitä ei täällä vielä osata. Savusukelluskoulutuksen kaikki kolme aikovat hankkia.
uutiskirje 
