Kivinokan kesämaja-alue Helsingin Vanhankaupunginlahdella on 80-vuotias.
Kivinokkalaiseksi 50-luvulla syntynyt Tarja Veijalainen muistelee Kesämaja appelsiinilaatikoista –juhlakirjassa, kuinka perhe muutti Kivinokkaan aina alkukesästä.
Mökki kuurattiin katosta lattiaan ja vuodevaatteet tuuletettiin. Mukaan oli kaupungista pakattu muonan ja vaatteiden lisäksi muun muassa käsin veivattava Singer-ompelukone.
Palstalla viljellyt perunat riittivät perheelle jouluun asti, muut vihannekset ja marjahillot seuraavaan kevääseen.
Kivinokan telttailualueen perustaminen oli aikanaan poliittinen päätös. 1930-luvulla kaupungit ja työväenjärjestöt alkoivat järjestää uimapaikkoja, kansanpuistoja ja teltta-alueita niillekin, joilla ei ollut muuten mahdollisuutta hankkia kesänviettopaikkaa.
Tänä päivänä Kivinokka on poliittisten kiistojen kohteena. Alueen tulevaisuutta uhkaavat kuitenkin selvitystyöt alueen muuttamisesta asuinalueeksi.
– Ökyrakentaminen painaa päälle, kommentoi eräs kivinokkalainen.
Kivinokka on yhtäältä testamentti jo katovasta työväen virkistäytymis- ja vapaa-ajanviettotavoista, toisaalta kansainvälisestikin kiinnostava esimerkki urbaanista mökkeilystä.
Kesämaja-alueet tarjoavat ekologisen vaihtoehdon nykymökkeilylle, jossa omaan hyvin varusteltuun kakkoskotiin kuljetaan omalla autolla.
12 neliömetrin sähköttömät ja vesijohdottomat kesämajat ja yhteiskäytössä olevat kompostihuussit tekevät kivinokkalaisesta kesänvietosta ekologista edelläkävijyyttä.
Ei-kaupallinen ja kaikille avoin alue luo tasavertaisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Kivinokasta ja 80-vuotisjuhlakirjasta kerrotaan laajemmin perjantaina 26.8 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
