Vasemmistoliitto on toistamiseen joutunut vaikean valinnan eteen. Puoleen on täytynyt määritellä, osallistuuko se hallitukseen vai jääkö oppositioon. Osallistumalla hallitukseen Vasemmistoliitto voi vaikuttaa poliittisen voimansa mukaisesti yhteiskuntapolitiikkaan. Saavutukset ovat kuitenkin toteuttaneet puolueemme tavoitteista vain osittain.
Eräät hallituksen ja eduskunnan ratkaisut ovat olleet työväestön ja vähävaraisten etujen vastaisia, vaikka myönteisiäkin poliittisia päätöksiä vasemmisto on hallituksesta käsin ollut tekemässä muiden hallituspuolueiden kanssa. Puolueemme on ollut ja tulee olemaan ”ottaa vaiko jättää”- tilanteessa, mikäli poliittiset voimasuhteet eivät lisäänny meidän tavoitteiden kannalta nykyistä merkittävästi paremmiksi.
Jokaisessa hallituksen muodostamisen tilanteessa puolueemme joutuu erikseen määrittelemään, toteuttaako hallitusohjelma riittävästi tavoitteitamme. Puolueellamme ei ole mitään yleistä oikeaa ratkaisua ,vaan osallistuminen hallitukseen tai oppositioon jääminen on ratkaistava joka kerta erikseen. Tällöin valinnan kriteerit usein vaihtuvat. Poliittinen toiminta ei voi olla menestyksellistä, mikäli toiminta toteutetaan joka tilanteessa ”vain hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa”-menettelynä.
Maamme ja kansainvälinen työväenliike on ollessaan oppositiossa kyennyt kamppailemaan merkittävää yhteiskunnallista kehitystä. Se on tapahtunut yhdessä kansalaisliikkeiden kanssa,jotka ovat painostaneet yhdessä vasemmiston kanssa vallassa olevan hallituksen yhteiskunnallisiin uudistuksiin.
Tällä hetkellä eivät kansalaiset vaadi hallitsevilta riittävän voimakkaasti muutoksia, joita vasemmisto olisi tukenut. Ongelma johtuu paljolti siitä, etteivät vasemmistopuolueet ole kyenneet kansanjoukoille osoittamaan, millä tavalla ja mitä keinoja käyttäen uudistukset voitaisiin toteuttaa.
Jos puolueet kykenevät osoittamaan ymmärrettävästi tien uudistuksiin, kansalaiset varmasti ovat valmiita tukemaan muutoksia. Ne voidaan toteuttaa, olivatpa vasemmistopuolueet hallituksessa porvarien kanssa vai oppositiossa porvarihallituksen vastavoimana.
Ratkaisevaa on voimakkaan kansalaistoiminnan olemassaolo muutoksen puolesta. Näin ollen vasemmistopuolueen hallituksessaolo voi olla muutosta edistävä tai estävä tekijä. Jos hallituksesta käsin vasemmistopuolueet aikaansaavat kansaa tyydyttäviä yhteiskunnallista muutosta, on mukanaolo hallituksessa suotava. Jos vasemmistopuolueet eivät tähän kykene, on ilmeistä, että vasemmiston on pyrittävä aikaansaamaan kansalaisten liikehdintää hallituksen politiikan muuttamiseksi.
Suomen poliittisessa toiminnassa on alkanut ilmetä liikehdintää muutoksiin kykenevästä kansalaistoiminnasta. Jotta liikettä muutoksen puolesta syntyisi tähänastista voimakkaammin, vasemmistopuolueiden pitäisi hallituksessa ja sen ulkopuolella toimia riittävän voimakkaasti muutoksen puolesta.
Riittäviä muutoksen edellytyksiä ei nykytilanteessa näytä olevan. Sen tähden on vasemmistopuolueiden tarkasti harkittava hallituspuolueeksi ryhtymistä.
uutiskirje 