SADE KUULUU MEILLE (Tambien la lluvia, Espanja-Meksiko-Ranska 2010). Ohjaus: Iciar Bollain. Käsikirjoitus: Paul Laverty. Kuvaus: Alex Catalan. Musiikki: Alberto Iglesias. Pääosissa: Luis Tosar, Gael Garcia Bernal, Juan Carlos Aduviri.
Toden ja tarun, menneisyyden ja nykypäivän jännitteet muodostavat vahvat pilarit espanjalais-englantilaisen pariskunnan, Iciar Bollainin ja Paul Lavertyn näkemykselliselle elokuvalle. Se ponnistaa historian valossa merkittävältä pohjalta: elokuva jäljittää espanjalaisten tuloa Latinalaiseen Amerikkaan.
Asia ei ole ihan vähäinen, kun muistetaan, että Espanja on ollut yksi kolonialismin suurvalloista.
Avainsana on riisto globaalien markkinoiden hallitsemassa maailmassa.
Aikatasot risteilevät elokuvaprojektin puitteissa. Pohjoisamerikkalaisen rahan varassa operoiva tuotantotiimi tekee historiallista elokuvaa Kolumbuksesta Etelä-Amerikassa.
Tuloksena on yhteiskunnallinen draama ja historian tutkailu elokuva elokuvassa -muodossa.
Kolme kärpästä yhdellä iskulla, ja hyvin luontevasti.
Boliviasta löytyy puoli-ilmaista työvoimaa avustajiksi. Joukosta nousee tärkeäksi hahmoksi intiaanien edusmies, yhteiskunnallinen aktivisti. Keskeinen henkilöjännite syntyy hänen ja Kolumbus-filmin tuottajan välille. Ohjaajan roolissa on elokuvan tunnetuin näyttelijä, meksikolainen Gael Garcia Bernal.
Varsinaisen sytykkeen tarina saa, kun filmauskaupungissa puhkeaa taistelu vedestä.
Kaupungin johto haluaa yksityistää vesivarat, mikä johtaa rajuun mellakointiin. Pohjana ovat Cochabamban kaupungissa vuonna 2000 sattuneet tapahtumat (”Vesisota”).
Käsikirjoittaja Paul Laverty tunnetaan yhteistyöstään sosiaalidraaman taitajan ohjaaja Ken Loachin kanssa.
Laverty on koulutukseltaan juristi, jolla ennen elokuvien pariin tuloa oli vankka kokemus Väli-Amerikan yhteiskunnallisista oloista. Hän toimi muun muassa ihmisoikeusjuristina Nicaraguassa ja myös El Salvadorin verinen sisällissota tuli tutuksi.
Lavertyn tausta ja pohjana olevat historian dokumentit, lähimenneisyyden tapahtumat, aidot kuvauspaikat sekä runsas amatöörinäyttelijöiden osuus antavat elokuvalle vakaasti pitkälle kantavat siivet.
Mennyt ja nykyhetki, yhteiskunnallinen todellisuus ja yksilökohtalot sidotaan dynaamisesti toisiinsa.
Avainsana on riisto jälkikolonialistisessa, globaalien markkinoiden hallitsemassa maailmassa. Piirre kiteytyy eräässä kohtauksessa varsin raadollisesti pelkällä puhelinkeskustelulla (”läpänheittoa kavereiden kesken”).
Jokapäiväisistä jutuista kasvaa monissa muissakin yhteyksissä (esimerkiksi läksiäislahjan antaminen) paljon kertovia ja puhuttelevia asioita, mitä ihmisenä olemiseen ylipäänsä tulee. Tämän puolen ohjaaja Iciar Bollain on tavoittanut hyvin.
Tuottajan moraalinen herääminen on ehkä jossain määrin ylimitoitettu, mutta ei yliampuva. Kyseessä on fiktioelokuva, jossa korostuu sen tekijöiden eettinen valveutuneisuus suhteessa maailman realiteetteihin.
uutiskirje 
