Pintaa syvemmältä
Iso-Britannian puolustusministeri Liam Fox liikkuu mielellään maailmalla tapaamassa tärkeitä ihmisiä, eikä siinä mitään erikoista. Brittejä on kuitenkin, kansanedustajia myöten, tällä viikolla ihmetyttänyt, miksi hän joka toisessa kaukokohteessa on tavannut myös läheisen ystävänsä Adam Werrittyn. Kohtauspaikkoja on puolentoista vuoden sisällä ollut Florida, Bahrain, Hongkong, Sri Lanka, Washington, Singapore, Israel ja Espanja.
33-vuotias Werritty on toiminut toistakymmentä vuotta äsken 50 vuotta täyttäneen konservatiivien oikeistosiiven poliitikon Foxin avustajana eri tehtävissä, myös bestmanina tämän häissä vuonna 2005. Hän on myös (ennen häitä) asunut Foxin – parlamentin maksamassa – asunnossa ja pitänyt omaa pikkutoimistoa tämän parlamenttitoimistossa.
Ystävyyden vaaliminen on kaunista, mutta tässä tapauksessa myös kallista. Ihmettely Werrittyn läsnäolosta virallisluontoisissa tapaamisissa kaukomailla on viime päivinä pakottanut myös puolustusministeriön selvittämään näitä matkoja.
Lennot bisnesluokassa, yöpyminen viiden tähden hotelleissa ja vastaavan tason ruokailu ovat maksaneet yhteensä lähes 100 000 euroa.
Kun tämän viikon alussa kerrottiin, että tällaisia ”yhteisiä” matkoja oli peräti 18, ihmeteltiin yleisesti, kuka oli maksanut Werrittyn matkoja, ja miksi. Lehdissä laskettiin, että lennot bisnesluokassa, yöpyminen viiden tähden hotelleissa ja vastaavan tason ruokailu ovat maksaneet yhteensä lähes 100 000 euroa.
Kesäkuussa kävi ilmi, että Werritty oli jakanut käyntikortteja, jonka mukaan hän oli Foxin neuvonantaja. Vaikka tämä kiellettiin häneltä, tällainen käsitys on kuitenkin vastapuolille jäänyt. Kun Fox ja Werritty osallistuivat korkean tason konferenssiin Israelin Herzliyassa, jossa he molemmat kannattivat kovan linjan ottamista Irania vastaan, israelilaiset pitivät selvänä, että Werritty oli Foxin virallinen neuvonantaja.
Sri Lankassakin, jossa Werritty on pohjustanut Foxin tapaamista hallituksen kanssa, tämän edustajat ovat myöhemmin kertoneet kuvitelleensa Werrittyn olleen Iso-Britannian hallituksen asialla. Tässä tapauksessa ei edes Fox ollut sitä.
Fox oli jo 1990-luvulla, edellisen konservatiivihallituksen varaulkoministerinä, ollut mukana neuvottelemassa aselevosta maan sisällissodassa. Tämän perusteella hän ilmeisesti katsoi tuntevansa Sri Lankan paremmin kuin pääministeri David Cameron ja ulkoministeri William Hague, jotka olivat vaatineet Colombon hallitusta lopettamaan hyökkäyksensä tamilisiviilejä vastaan. Kiellosta huolimatta Fox kävi, Werrittyn kanssa, tervehtimässä Sri Lankan presidenttiä, selittäen myöhemmin, että kyseessä oli vain ”yksityinen” vierailu.
Werritty taas on, srilankalaisten mukaan, tarjoutunut järjestämään aseiden myyntiä Sri Lankaan. Tämä tietenkin antaa selvän vihjeen, millaisilta tahoilta Werrityn toiminnan rahoitus voi tulla. Aseteollisuus taitaa olla maailman korruptoiduin ala.
Eniten on brittilehtiä kiinnostanut Foxin ja Werrityn tapaaminen Dubaissa kesäkuussa brittiliikemies Harvey Boulterin kanssa. Hän on yhdessä Iso-Britannian puolustusministeriön alaisen kehitysyhtiön kanssa omistanut erään lääketieteellisen keksinnön tehneen firman, joka on myyty yhdysvaltalaiselle 3M-yhtiölle. Kun 3M testasi keksinnön, tulokset olivat sen verran luvattua huonompia, ettei yhtiö ryhtynyt markkinoimaan tätä tuotetta. Huomatessaan, että lasketut voitot eivät toteutuisikaan, Boulter keskusteli tästä Foxin ja Werrityn kanssa.
Heti tapaamisen jälkeen hän lähetti 3M-yhtiön lakimiehelle sähköpostiviestin, jossa ilmoitti juuri keskustelleensa asiasta Foxin kanssa ja vaati vähintään 30 miljoonan dollarin ”sovintomaksua” – muuten 3M-yhtiön brittiläisen pääjohtajan vireillä oleva aateluushanke raukeaisi nöyryyttävällä tavalla, ministereillä kun on ”muisti kuin norsulla”. Lakimies vastasi tähän nostamalla syytteen kiristyksestä. Tämän jälkeen kiristysyritys raukesi mitä nöyryyttävimmällä tavalla. Sen sijaan on vaikea todistaa kenen huono idea se oli, Boulterin vai Werrittyn.
Eräät Foxin ystävät antavat ymmärtää Werrittyn rahoitukseen perustuneen enemmän ideologisiin kuin taloudellisiin tekijöihin. Tällaisia näkökohtia välittää muun muassa BBC:n poliittinen toimittaja, joka sanoo Foxin tuntevan itsensä yksinäiseksi sieluksi konservatiivien oikealla laidalla. Hän puolustaa yhä kiihkeästi Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin ideologista perinnettä, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian läheisiä suhteita, Israelin tukemista ja pysymistä mahdollisimman kaukana Brysselistä. Sen vuoksi keskustelut samanmielisen Werrittyn kanssa ovat tärkeitä.
Tätä atlanttista siltaa Fox on pyrkinyt vahvistamaan perustamalla Atlantic Bridge -nimisen ”hyväntekeväisyys”-järjestön. Tämä asema, joka mahdollisti verovapaat lahjoitukset, heijastui järjestön säännöissä, mutta ei lainkaan sen toiminnassa, jonka vuoksi järjestöä jouduttiin äsken purkamaan.
Yhdysvaltain puolella toimittiin läheisessä yhteistyössä American Legislative Exchange Councilin (ALEC:in) kanssa (kirjoitin kesällä tästä oikeistorepublikaanien vaikutusvaltaisesta, mutta vähän tunnetusta järjestöstä). Toiminta keskittyi henkilösuhteiden kehittämiseen. Margaret Thatcher kustannettiin Yhdysvaltoihin ja Henry Kissinger Lontooseen, mutta tämä ei loppujen lopuksi riittänyt hyväntekeväisyydeksi viranomaisten silmissä.
Werritty toimi Atlantic Bridgen toiminnanjohtajana ja nyt annetaan ymmärtää, että osittain samat tahot, jotka lahjoittivat tälle järjestölle, nyt ovat keränneet rahaa, jotta Werritty toimisi Foxin epävirallisena neuvonantajana. Päinvastoin kuin ministeriön virkamiehiin he luottavat Werrittyyn USA-myönteisen, Israel-myönteisen ja euroskeptisen politiikan tukijana. Yksi heistä on tullut julkisuuteen: CQS-rahaston upporikas perustaja Michael Hintze, joka kuuluu konservatiivien suurimpiin rahoittajiin ja joka on antanut Werrittylle oikeuden käyttää hänen toimistonsa palveluita.
Mutta rauhoittaisiko meitä tieto, että kyseessä ei ensisijaisesti ole sotateollisuuden lahjontayritys, vaan tietyn maailmanpoliittisen linjan tukeminen upporikkaiden rahoilla?
uutiskirje 