Pintaa syvemmältä
Shellin toiminta Nigeriassa oli 90-luvulla ihmisoikeusjärjestöjen ja kansainvälisen median suurennuslasin alla. Nigerjoen suistoalueella vuosikymmenten ajan jatkunut öljynporaus oli aiheuttanut vakavia ympäristöongelmia ja tuhonnut vesistöt, viljelymaat ja ihmisten elinkeinot.
Sen jälkeen kun paikalliset asukkaat Ogonimaassa ryhtyivät kirjailija Ken Saro-Wiwan johdolla osoittamaan mieltään Shellin aiheuttamaa ympäristötuhoa vastaan, Nigerian silloinen sotilashallitus lähetti armeijan erikoisjoukot terrorisoimaan alueen asukkaita. Sotilaat surmasivat 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.
”Shellin öljynporaustoiminta ei ole mahdollisia ilman säälimättömiä sotilasoperaatioita”, erikoisjoukkojen komentaja totesi vuonna 1994.
Shell rahoittaa Nigeriassa paikallisia aseellisia ryhmiä, jotka terrorisoivat kyläläisiä ja sabotoivat öljyputkia.
Shell maksoi sotilaille palkkaa ja kuljetti näitä helikoptereilla ja pikaveneillä.
Shell myös lahjoi todistajia näytösoikeudenkäynnissä, jossa Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonimiestä tuomittiin hirtettäväksi osallisuudesta paikallisten heimopäälliköiden surmaan.
Ogonimaassa ei ole porattu öljyä sitten vuoden 1993, mutta huomattava osa Nigerjoen suiston öljystä virtaa edelleen alueen halki ikääntyneissä öljyputkissa Atlantin rannikolla sijaitsevaan Bonnyn vientisatamaan. Putkivuodot ja niitä seuraavat öljypalot ovat yhä tavallisia.
Nigeria on maailman kahdeksanneksi suurin öljynviejä. Maan reilun kahden miljoonan tynnyrin päivittäisestä öljyntuotannosta Shellin osuus on noin puolet. Nigeriasta poratun öljyn osuus on 12 prosenttia Shellin kokonaistuotannosta koko maailmassa.
Sotilasvalta päättyi Nigeriassa vuonna 1999, mutta maailman suurimman öljy-yhtiön menettelytavat eivät ole muuttuneet. Shell tekee tiivistä yhteistyötä armeijan erikoisjoukkojen kanssa kaikkialla Nigerjoen suiston öljyalueilla. Shellillä on Nigeriassa myös omat poliisivoimat. Lisäksi yhtiö rahoittaa lukuisia aseellisia ryhmiä, jotka terrorisoivat kyläläisiä ja sabotoivat öljyputkia.
Brittiläinen kansalaisjärjestö Platform on tuoreessa raportissaan dokumentoinut Shellin aikaansaamaa korruptiota ja ihmisoikeusloukkauksia Nigeriassa.
Shellin niin sanotut yhteisökehityshankkeet kuulostavat hienoilta yhtiön omissa mainostiedotteissa, mutta Platformin mukaan 70 prosenttia näistä kylähankkeista on joko täysin epäonnistuneita tai niitä ei ole olemassa.
Shell on nimittänyt suistoalueen kyliin omat yhdyshenkilönsä, joiden tehtävänä olisi sovitella kylien ja Shellin välillä öljyvuotojen sattuessa tai muissa ristiriitatilanteissa. Platformin mukaan Shellin yhdyshenkilöt ovat yleensä kuitenkin samoja ihmisiä, jotka johtavat paikallisia aseryhmiä ja käskevät alueen työttömiä nuoria sabotoimaan öljyputkia.
Putkivuodon jälkeen Shell maksaa paikalliselle aliurakoitsijalle öljytuhojen peittämisestä hiekalla ja laskuttaa vastaavan summan Nigerian valtiolta tuotantokustannuksina. Sanomattakin on selvää, ettei tällaisista öljynpuhdistusurakoista seuraa mitään hyvää ympäristölle ja tavallisille kyläläisille.
Shell on palkannut myös noin kymmenen tuhatta paikallista nuorta miestä vartioimaan öljyputkia ja öljynporausasemia eri puolilla Nigerjoen suistoa. Näihin vartiointipalveluihin on värvätty lähinnä aseellisia jengejä, joita alueen poliitikot perustivat iskujoukoikseen vaalikampanjan ajaksi vuoden 2003 parlamenttivaalien alla.
Rumuekpessa reilun tunnin ajomatkan päässä Port Harcourtin öljykeskuksesta Shell palkkasi vartijoikseen paikallisen yhdyshenkilönsä Friday Edun johtaman jengin ja järjesti yhteisökehityshankkeita – juoksevaa vettä ja sähköä – vain kolmeen alueen kahdeksasta kylästä. Vuosikymmeniä jatkuneessa maakiistassa Shellin ja paikallisten asukkaiden välillä Friday Edun jengi asettui öljy-yhtiön puolelle asukkaita vastaan.
Kun rynnäkkökivääreillä aseistettu kilpaileva jengi hyökkäsi vuonna 2005 Friday Edun miehiä vastaan, Shell vaihtoi puolta ja palkkasi uuden jengin jäsenet vartioimaan öljyputkia. Kilpailevien ryhmien välisissä taisteluissa kaikki Rumuekpen kahdeksan kylää poltettiin maan tasalle ja tuhannet ihmiset joutuivat lähtemään evakkoon. Shellin pumppuasemaa vartioineet armeijan erikoisjoukot eivät puuttuneet taisteluihin.
Shell on porannut öljyä Rumuekpessa yhtäjaksoisesti vuodesta 1956.
”Väkivaltaisuuksista huolimatta öljyntuotantoa ei tarvinnut missään vaiheessa keskeyttää”, paikallinen Shellin johtaja totesi Platform-järjestön tutkijoille.
Tämän vuoden elokuussa öljyntuotanto jouduttiin kuitenkin paikoitellen pysäyttämään sen jälkeen kun Ikaraman kylän lähistöllä sattui useita tuhoisia öljyvuotoja. Maan pinnalla kulkevaa öljyputkea oli Shellin mukaan sabotoitu tekemällä siihen reikiä rautasahalla.
Shell oli tätä ennen irtisanonut vartiointisopimuksen alueen nuorten miesten kanssa, koska nämä olivat vaatineet suurempaa korvausta öljyputken suojelemisesta.
”Shell väittää, että kaikkien putkirikkojen syynä on sabotaasi. Mutta kun putkea tullaan paikkaamaan, sotilaat estävät kyläläisiltä pääsyn paikan päälle selvittämään öljyvuodon todellista syytä”, paikallisen nuorisojärjestön johtaja kertoi.
Kyläläisten mukaan sabotaasin takana ovat yleensä Shellin omat työntekijät, jotka jakavat öljynpuhdistuksesta maksettavat korvaukset paikallisen urakoitsijan kanssa. Sabotaasitapauksissa öljy-yhtiö ei joudu maksamaan maanomistajille vahingonkorvauksia, mutta se olisi kuitenkin velvoitettu puhdistamaan öljyvuodon aiheuttamat ympäristötuhot.
Oma lukunsa ovat öljyvarkauksia varten ammattimiesten voimin poratut reiät öljyputkiin. Suoraan öljyputkista juoksutettu raakaöljy salakuljetetaan pois maasta merellä odottaviin öljytankkereihin. Tämä on suuren luokan bisnestä, jota pyörittävät järjestäytyneet rikollisliigat yhteistyössä maan johtavien poliitikkojen, öljy-yhtiöiden työntekijöiden sekä aluetta valvovien armeijan erikoisjoukkojen ja laivaston sotilaiden kanssa.
lehti 