Tavalliset kuubalaiset odottavat tuiki tärkeiden turistien tippien ohella muutakin: väistämätöntä muutosta. Vanhan vallankumouskaartin aika alkaa olla ohi.
Ensikertalaiselle Havanna on hymyä, lämpöä, kuumia rytmejä, vanhoja upeita autoja ja ränsistyneitä huviloita. ”Vanha Havanna on kuin vanha kaunis nainen, joka kaipaa ehostusta”, kuvaa opas kaupunkiaan.
Nuoriso kokoontuu iltaisin rantamuurilla Malecónilla ja viikonloppuisin juhlinta jatkuu aamutunneille. Siellä myös puhutaan tulevaisuudesta. Mitä tapahtuu niin itse kullekin kuin koko valtiolle.
Kiinalaiset ovat löytäneet Kuuban ja ovat nyt monessa mukana.
Lähes jokaisella asuu joko sukulainen tai ainakin tuttava Yhdysvalloissa. Kapitalismi ei tunnu saavan kannatusta. Nuori lääkäri miettii kolmatta tietä, vanhan ja uuden yhdistelmää. Opiskelija haaveilee vapaudesta, joka tarkoittaa matkustamista Eurooppaan. Kuuban kommunistisen puolueen jäsen on turhautunut keskustelun puutteesta. Pitäisi pohdiskella ja miettiä tulevia nimiäkin.
”1990-luku kauheaa aikaa”
On oikeastaan ihme, että nykyinen Kuuba ja siellä asuvat kuubalaiset ovat vielä olemassa. Neuvostoliiton romahdus ja Yhdysvaltojen kiristämä taloussaarto ajoivat saarivaltion ahdinkoon, josta nouseminen on ollut hidasta ja tuskallista.
– 1990-luku oli kauheaa aikaa. Teimme 16-tuntisia työpäiviä. Meillä ei ollut sähköä, ei polttoainetta ei mitään, muistelee oppaana parikymmentä vuotta työskennellyt Marianela Dominguez kuubalaisten kurimusta.
Latinalaisen Amerikan poliittiset muutokset ovat helpottaneet kuubalaistenkin elämää. Venezuelasta virtaa elintärkeää öljyä, vaikka sähkökatkokset ovat yhä jokapäiväinen piina.
Kiinalaiset ovat löytäneet Kuuban ja ovat mukana monessa: öljyntuotannon kokeilussa ja rehevä maa kiinnostaa riisin viljelyyn. Myös kaikki uudet turisteja kuljettavat bussit ovat nykyään kiinalaisia. Venezuela ja Kiina ovatkin maan tärkeimmät kauppakumppanit.
Köyhä Kuuba on kuitenkin yhä edelleen terveydenhuollon ja opetuksen mallimaa. Ilmainen terveydenhuolto ja koulutus ovat saavutuksia, joita kannattaa ihailla ja kadehtia rikkaassa lännessäkin.
Aiheesta enemmän perjantaina 13.1.2012 ilmestyneessä Viikkolehdessä.