Pitkän dokumenttielokuvan Oscar-ehdokkaana ollut Banksy: katutaiteen uho ja tuho (2010) tarjoaa värikylläisen kiertoajelun katutaiteen maailmaan sekä nykytaiteen trendeihin Amerikan malliin. Ohjaaja Banksy on yhtä aikaa tunnettu ja tuntematon: edes hänen oikeaa nimeään ei varmuudella tiedetä. Dokumentissa vilahtava tavallisen oloinen keski-ikäinen brittimies sanoo hänen tehneen ”joitakin hyviä graffiteja”.
Banksyn töissä yhteiskuntakriittisyys, poliittisuus ja humoristisuus muodostavat näppäriä kombinaatioita. Maailmanlaajuista huomiota ovat herättäneet hänen tempauksensa Länsirannan turva-aidalla sekä jekut suurten taidemuseoiden kustannuksella.
Dokumentin varsinainen keskushahmo on ranskalaissyntyinen Thierry Guetta. Hänen elämäänsä on hallinnut pakkomielteenomainen videokuvaaminen.
Tältä pohjalta Guetta näyttää olleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Banksy asian ilmaisee. Guetta tutustui 2000-luvun alussa katutaiteilijoihin, joista on tullut alan kuuluisuuksia.
Ennen Banksya Guetta pörräsi kameroineen muun muassa Shepard Faireyn, Space Invaderin ja Monsieur Andren perskärpäsenä. Näistä yöllisistä, laittomista ja joskus myös vaarallisista (= keikkumisia katoilla) taidekeikoista saadaan paljon näytteitä.
Guettan työstettyä sekopäisen Life Remote Control -”katutaidedokumentin” Banksy kehotti tätä jättämään elokuvat ja ryhtymään itsekin katutaiteilijaksi. Tämä otti neuvosta vaarin, ja kuinka ollakaan, Los Angelesin muodinnälkäinen taidemaailma sai uuden mestarin, Mr. Brainwashin. Tämän tunnetuimpia töitä on kansien suunnittelu Madonna-albumiin Celebration.
Banksy: katutaiteen uho ja tuho on hyvä suomenkielinen nimi dokumentille, joka havainnollistaa, miten taiteen katu- ja markkina-arvot voivat olla kuin eri planeetoilta. Mr. Brainwashin kaltaisen Ilmiön kautta dokkarissa on ainesta meheväksi satiiriksi.
Banksy: Katutaiteen uho ja tuho
Yle Teema la klo 21.00
uutiskirje 
