Säilyketölkki suomalaisen kaupan hyllyllä. Sisällä 400 grammaa Ranskassa valmistettua raviolia tomaattikastikkeessa. Kokonainen ateria yhdellä eurolla.
Kuka sen on valmistanut? Mitä hän ajattelee?
Mistä purkki on tänne tullut?
Katja Gauriloffin dokumentti Säilöttyjä unelmia kertoo globalisaatiosta puolessatoista tunnissa enemmän kuin kymmenet oppikirjat. Gauriloff ja tuottaja Joonas Berghäll näyttävät, miten maailmankauppa, tässä tapauksessa ruokabisnes, oikeasti toimii.
Ja näin se toimii:
Säilyketölkin metalli tulee brasilialaiselta avolouhokselta, jossa hakuin ja säkein varustetut työntekijät yrittävät parhaansa mukaan säilyä hengissä kaivinkoneen kouran rouhaistessa maata jalkojen juuresta. Tölkki myös valmistetaan Brasiliassa.
Raviolin raaka-aineista siat syntyvät Tanskassa, kasvatetaan Saksassa ja teurastetaan Romaniassa. Naudanliha tulee Puolasta.
Pastaan tarvittava vehnä ostetaan sieltä, mistä halvimmalla kulloinkin saadaan. Tämä elokuvan tapauksessa se tuli Ukrainasta. Tarkastuksen jälkeen kyseessä on kuitenkin aina ”Made in EU” -vilja.
Tomaatit poimittiin Portugalissa, oliivit Italiassa.
Itse ruoka valmistetaan ja purkitetaan Etelä-Ranskassa. Sieltä tölkit tuodaan laivalla Suomeen ja kuljetetaan edelleen rekka-autoilla kauppojen hyllyille. Ennen kuin ruokapurkki poimitaan vaikka Pihtiputaalla ostoskärryyn, on tarvittu 30 000 kilometriä kuljetuksia ympäri maapallon.
– Elokuva on symbolinen ja voisi kertoa melkein mistä tahansa globaalisti valmistetusta tuotteesta, Katja Gauriloff painottaa.
– Halpa hinta on mahdollinen, koska raaka-aineet tuotetaan ympäri Eurooppaa aina siellä mistä halvimmalla saa, sanoo Joonas Berghäll.
Onko tässä mitään järkeä?
Berghällille tuhansia kilometrejä matkustanut säilykeruoka on vääristyneen ruokakulttuurin symboli.
– On hullua, että voimme ostaa läpi vuoden mitä haluamme supermarketeista. Tarvitsemmeko varmasti esimerkiksi tuoreita mansikoita marraskuusta huhtikuuhun? Kuinka paljon pystyisimme vähentämään ruokakuljetusten saasteita, jos tyytyisimme siihen, että tuotteet ovat saatavilla lähialueiden luonnollisella kasvukaudella? hän kysyy.
Ja jatkaa:
– Onko siinä järkeä, että tuote seilaa 30 000 kilometriä ympäri maapalloa ja päätyy sitten Suomeen?
– Tehtaat näkevät tietokonemonitoreilta, mitä mikin raaka-aine maksaa ja ostavat sieltä, mistä halvimmalla saavat. Kuljetusten luontoa tuhoavasta vaikutuksesta voitaisiin vähentää 90 prosenttia ostamalla viereisestä maasta.
Säilöttyjä unelmia. Katja Gauriloffin ohjaama elokuva sai ensi-iltansa perjantaina 27. tammikuuta. Laajemmin elokuvasta kerrottiin samana päivänä ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
