Yhdysvaltain puolustusministeriö on jo viikkoja valmistellut vaihtoehtoja Syyrian tilanteeseen, mukaan lukien suora sotilaallinen interventio. Näin kertoivat useat tiedotusvälineet keskiviikkona.
Tässä ei sinänsä ole mitään merkillistä. Pentagonin tehtävä on valmistella presidentille erilaisia toimintavaihtoehtoja. Huomionarvoista on sen sijaan se, että asia tuotiin julkisuuteen. Se kertoo paineen kasvattamisesta Bashar al-Assadin hallitusta kohtaan.
Yhdysvaltain ulkoministeriö kommentoi sanomalla, että diplomatia on yhä etusijalla. Samaa on sanonut presidentti Barack Obama; viimeksi viime viikonloppuna hän korosti, ettei Syyriassa seurata samaa mallia kuin Libyassa.
Syyriasta voi tulla uusi Irak eikä uusi Libya.
Sota olisi riskialtis
Voi tietysti ajatella, että puheet ovat puheita ja tosiasiassa Obama on menossa takki auki kohti uutta sotaa. Näin tuskin kuitenkaan on.
Sota Syyriassa ei olisi sama juttu kuin Libyassa. Se olisi isompi operaatio, joka maksaisi enemmän. Nykyaikainen sodankäynti on niin kallista, että se rasittaa jopa Yhdysvaltain voimavaroja, puhumattakaan Ranskasta ja Britanniasta, jotka joutuivat tiukoille jo Libyan vuoksi.
Qatar on tiettävästi antanut avokätisiä lupauksia Syyria-operaation rahoittamisesta. Rahaa löytyy varmaan muiltakin Persianlahden arabimailta.
Rahaakin suurempi ongelma voi olla se, mitä sodasta seuraisi. Syyriasta voisi tulla uusi Irak, jonne lopulta jouduttaisiin sitoutumaan ties miten pitkäksi ajaksi. Syyriassa etniset ja uskonnolliset jakolinjat menevät ristiin rastiin.
Yhtenä seurauksena voisi olla sunnien kosto, shiioihin ja mahdollisesti kristittyihin kohdistuva etninen puhdistus.
Lisätukea oppositiolle
Diplomatian rintamalla yksi vaihtoehto on se, että länsimaat lähtevät viemään YK:n yleiskokoukseen päätöslauselmaa, jonka Venäjä ja Kiina lauantaina kaatoivat turvallisuusneuvostossa.
Yleiskokouksessa kenelläkään ei ole veto-oikeutta ja päätökseen riittää yksinkertainen enemmistö.
Tämän rinnalla valmistellaan usealla taholla uusia pakotteita Syyria kohtaan. Euroopan unioni harkitsee sanktiolistaa, johon voisivat kuulua lentoliikenteen katkaiseminen, Syyrian keskuspankin ulkomaisten varojen jäädyttäminen sekä tuontikielto syyrialaiselle fosfaatille ja arvometalleille.
Diplomatiassa asiat tapahtuvat verkkaisesti. Esimerkiksi EU:n pakotteista saatetaan päättää ulkoministerikokouksessa 27.2.
Arabiliitto ja YK ilmoittivat torstaina harkitsevansa tarkkailijaryhmän lähettämistä uudelleen Syyriaan.
Tärkein toimintalinja lienee nyt niin sanottu ”Syyrian ystävien” kontaktiryhmä, jota puuhaavat Ranska, Britannia, Yhdysvallat ja niiden arabiliittolaiset.
Kontaktiryhmä ryhtyy lisäämään tukea Syyrian oppositiolle, mukaan luettuna sen aseellinen siipi Vapaan Syyrian armeija (FSA).
Oppositio hajanainen
Syyrian oppositio on kuitenkin varsin hajanainen. Länsimaiden suosiossa on viime kesänä perustettu Syyrian kansallisneuvosto (SNC), jonka johtajat ovat saaneet turvapaikan Turkissa.
Arabiliitto on turhaan yrittänyt saada SNC:n ja Syyrian kansallisen koordinaatiokomitean (SNCC) ryhtymään yhteistyöhön. SNCC ei kannata aseellista toimintaa eikä siis liittoa FSA:n kanssa.
FSA puolestaan ei ole mikään keskitetysti johdettu armeija, vaan Syyrian armeijasta loikanneet sotilaat toimivat paikallisissa ryhmissä. Loikkareiden todellisesta määrästä ei ole luotettavaa tietoa.
Tilanteen sekavuutta kuvaa seuraava tuore tapaus. SNC oli jo tunnustanut FSA:n johtajaksi Turkkiin loikanneen everstin Riad al-Assaadin. Myöhemmin kuitenkin Turkkiin loikkasi korkea-arvoisempi upseeri, kenraali Mustafa al-Sheikh.
SNC ryhtyi sorvaamaan ratkaisua, jossa Assaadin rinnalle olisi perustettu Sheikhin johtama sotilasneuvosto. Assaad hermostui ja nimitti BBC:n arabiankielisessä lähetyksessä SNC:tä ”pettureiksi”. Pari päivää myöhemmin taas SNC ja Assaad antoivat sovinnollisen yhteisen lausuman.
Qatar aseistaa
Missä määrin ulkovallat jo salaisesti aseistavat Syyrian kapinallisia? Ainakin Qatarin uskotaan toimittaneen aseita, joista osa mahdollisesti on peräisin Gaddafin varastojen ylijäämästä Libyasta.
Libyassa Britannian ja Ranskan erikoisjoukot kouluttivat salaa kapinallisia. Ei ole luotettavaa tietoa, toistuuko nyt sama. Ei myöskään niistä väitteistä, joiden mukaan Yhdysvallat toimittaisi kapinallisille tiedustelutietoa ja viestintäkalustoa.
Avainasemassa on Turkki, joka on FSA:n huolto- ja tukialue. Yksi mahdollinen kehityskulku on, että siviilien ahdinko saa länsiliittolaiset asevoimin avaamaan Syyrian puolelle ulottuvia suojakäytäviä. Tästä tilanne lähtee helposti eskaloitumaan.
Obamalla on marraskuussa edessään presidentinvaalit. Varmaa on, että republikaanit hiillostavat häntä toimimattomuudesta, jos kauhukuvat Syyriasta jatkuvat.
Pahimmassa tapauksessa edessä on esimerkiksi kylmän sodan Angolasta tai Mosambikista muistuttava tilanne, jossa maailman mahtavat käyvät pitkällistä sotaa paikallisten edustajiensa kautta.
uutiskirje 
