Venäjän outo veto Syyriassa

Venäjä ja Kiina kaatoivat veto-oikeudellaan viime viikon lauantaina YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselman, jossa vaadittiin väkivallan lopettamista Syyriassa.

Venäjän ja Kiinan vakioperustelu on, ettei pidä puuttua ”suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin”. Taustalla on pelko ulkopuolisesta puuttumisesta niiden omiin separatistisiin alueisiin.

Viime maaliskuussa Venäjä ja Kiina antoivat Libya-päätöslauselman mennä läpi turvallisuusneuvostossa. Nyt ne katsovat, että länsimaat tulkitsivat saamaansa YK-mandaattia kovin vapaamielisesti.

Mutta tärkeimmät selittäjät löytyvät geopolitiikasta. Venäjä on ollut mukana Lähi-idän valtapeleissä Neuvostoliiton ajoista lähtien, Kiinaa taas nousevana suurvaltana kiinnostaa kaikki, mikä liittyy energian saatavuuteen.

Iran vaikuttaa molempiin, mutta käänteisesti länsimaihin verrattuna. Ne eivät halua Iranin työntämistä ahtaammalle.

Syyria on Venäjän tärkeimpiä ja nyt myös viimeisiä liittolaisia alueella. Se on merkittävä asiakas Venäjän asekaupalle.

Venäjän ainoa laivastotukikohta Välimerellä on Syyrian Tartusissa. Venäjän ainoa lentotukialus on parhaillaankin siellä.

Käänne ulkoministerien neuvottelussa

Vielä päivää ennen YK-äänestystä näytti kuitenkin siltä, että Venäjä ei käyttäisi vetoaan. Päätöslauselmaa oli pehmennetty Venäjän vaatimaan suuntaan. Siinä ei puhuttu asevientikiellosta ja korostettiin, että se ei oikeuta sotilaallisen voiman käyttöön. Assadia tosin vaadittiin siirtämään valtaoikeutensa varapresidentille, mutta häntä ei vaadittu kokonaan pois asemastaan.

Sitten tapahtui jotakin ulkoministerien, Sergei Lavrovin ja Hillary Clintonin neuvotteluissa. Tiettävästi kaupankäynti karahti aivan Syyriasta riippumattomaan seikkaan, Euroopan ohjuskilpeen. Yhdysvallat vei kuitenkin ilman jatkoneuvotteluja päätöslauselman äänestykseen YK:ssa tietäen, että Venäjä käyttää vetoaan.

Näyttää siltä, että Venäjä uskoo Assadin pysyvän vallassa vielä pitkään. Vain joitakin viikkoja sitten Venäjä sopi isoista sotilaskonekaupoista Syyrian kanssa. Tiistaina Lavrov vieraili Damaskoksessa.

Lavrov sai Assadilta lupauksen neuvotteluhaluista, mutta ainakaan aiemmin Assadin lupauksilla ei ole ollut muuta kuin ajanpeluun arvo.

Käteen jäi Musta Pekka

Venäjä ei koskaan ole ollut yhtä ketterä hylkäämään liittolaisiaan kuin Yhdysvallat. Nythän esimerkiksi suurin osa amerikkalaisista varmaan jo luulee, että Yhdysvallat aina vastusti Hosni Mubarakin valtaa Egyptissä (siis niistä, jotka tietävät, kuka Mubarak on).

Turvaneuvoston äänestyksessä Venäjän käteen jäi Musta Pekka. Clintonin mukaan Venäjän käytös oli ”irvikuva” ja YK-suurlähettiläs Susan Ricen mukaan ”vastenmielistä”.

Päätöslauselman hyväksyminen olisi tuskin paljonkaan muuttanut Syyrian tilannetta. Päätöslauselman toivottiin osoittavan kansainvälisen yhteisön päättäväisyyttä, jotta Assad taipuisi sovintoratkaisuun.

Assad on varmaan kuitenkin jo astunut sen rajan yli, jonka jälkeen vain yhä raaempi väkivalta on ainoa vaihtoehto, varsinkin kun hänkin tietää, miten Gaddafille kävi.

Aiheesta enemmän perjantaina 10.2. ilmestyneessä Viikkolehdessä.