Pintaa syvemmältä
Yhdysvaltain republikaanien esivaalisirkus jatkuu ja viime kierroksen jälkeen Rick Santorum on, vähän yllättäen, päässyt keskeiseen rooliin. Harva uskoo hänen pärjäävän loppuun saakka, mutta hänellä on luonnollinen paikkansa ehdokaskatraassa: hän edustaa oikeiston uskonnollista siipeä puhtaimmillaan, kun taas Mitt Romney edustaa rahan valtaa.
Rick Santorum on harras katolilainen, joka puhuessaan Washingtonin konservatiivipäivillä viikko sitten marssi lavalle vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa. Hän syyttää presidentti Barack Obamaa monesta, mutta etenkin siitä, että Obama on liittänyt sairausvakuutukseen myös ehkäisyvälineet.
Hän pitää perinteistä avioliittoa yhteiskunnan perustana ja vastustaa homoja. Vaimon paikka on kotona, ei työelämässä. Hän syyttääkin radikaalifeministejä tämän totuuden hämärtämisestä.
Santorum oli aika pitkään edustajainhuoneen ja sen jälkeen senaatin jäsen, kunnes putosi. Häntä haukuttiin kongressin typerimmäksi jäseneksi.
Aborttia tämä Opus Dein jäsen vastustaa kiihkeästi. Hän on ilmoittanut, että jos hänen tyttärensä tulisi raiskauksessa raskaaksi, tämä lapsi olisi kuitenkin Jumalan lahja.
Raamatun pitää olla kaiken, myös politiikan, ohjenuorana. Santorum pitää ilmastovaroituksia huijauksena, jonka vasemmisto on keksinyt lisätäkseen hallituksen valtaa. Ympäristöstä ei ylipäänsä kannata välittää, koska sillä ei ole juuri merkitystä Jumalan suuressa suunnitelmassa: ”Missään ei Raamatussa sanota, että Amerikka olisi olemassa sadan vuoden päästä.”
Hän ilmeisesti lähtee siitä, että Harmageddonin viimeinen taistelu lähestyy, jonka jälkeen tosiuskovaiset pääsevät taivaaseen. Tarkoittaakohan tämä, että Yhdysvallat jää ilman virkaa, vai että se tulee toimimaan meidän syntisten helvettinä?
Santorum oli pitkään edustajainhuoneen ja sen jälkeen senaatin jäsen. Häntä haukuttiin kongressin typerimmäksi jäseneksi ja kutsuttiin ahdasmielisyytensä vuoksi ”Pennsylvanian mulla Omariksi”.
Santorumin mielestä Yhdysvallat on Jumalan erikseen siunaama maa. Myös Israel on uskonnon kautta erityisasemassa. Santorum ajoikin senaatissa ollessaan lainsäädäntöä rajoittamaan Israel-kritiikkiä valtionapua saavissa oppilaitoksissa. Hänen mielestään kaikki Länsirannalla asuvat ovat israelilaisia, eivät palestiinalaisia.
Santorum haluaisi heti aloittaa Iranin pommitukset, mutta hän ei ole ottanut selvää perusasioista – hän ei tiedä Iranin ydinohjelmaan liittyvien laitosten olevan YK:n ydinvoimajärjestön IAEA:n valvonnan alaisia.
Kuten monet muutkin oikeistolaiset amerikkalaiset hän vihaa Ranskaa, mutta hänen perustelunsa on varsin erikoinen ja omalla tavallaan valaiseva. Hänen mukaansa Obaman uskonnon asemaa heikentävä politiikka ajaa maata tielle, joka vie Ranskan vallankumoukseen ja giljotiiniin. Vallankumouksen tunnuslause oli vapaus, tasa-arvo ja veljeys. Muut ovat oikeita arvoja, mutta veljeys väärä. Sen tilalla olisi pitänyt olla isyys – yhteiskunnan arvot eivät ole kansalaisten, vaan Jumalan antamia.
Newt Gingrich on monessa suhteessa Rick Santorumin vastakohta, mutta heitä yhdistää Israelin tukeminen. Harmaan ja yksioikoisen Santorumin rinnalla Gingrich on värikäs, särmikäs ja valovoimainen, hän oli edustajanhuoneen puhemies Santorumin ollessa sen rivijäsen.
Gingrich julisti oikeiston vallankumousta ja toimi sen verran omavaltaisesti, että joutui lopulta jättämään tehtävänsä. Kongressielämänsä jälkeen sekä hän että Santorum ovat ansainneet varsin hyvin lobbareina.
Mutta päinvastoin kuin säntillinen perhemies Santorum, Gingrich on herättänyt huomiota avioeroillaan ja rakastajattarillaan. Hän on jonkinlainen historiantutkija ja kirjoittanut useita kirjoja aiheinaan Mitä olisi tapahtunut jos… – jos esimerkiksi Etelä olisi voittanut sisällissodan.
Gingrich on jo valmiiksi kuvitellut mitä kaikkea hän tekee ensimmäisenä virkapäivänään Yhdysvaltain presidenttinä. Hän ei järjestä virkaanastujaisjuhlaa, sen sijaan hän järjestää poniratsastusta, heittää vanhat valtaapitävät pellolle ja siirtää USA:n Israelin suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin.
Tämä idea on ollut Gingrichin suunnitelmissaan jo pitkään. Hän esitti sen jo vuonna 1995 ja se on itse asiassa mahdollistanut hänen ehdokkuutensa. Gingrichin kampanjan suurin rahoittaja on nimittäin kasinomiljardööri Sheldon Adelson, Yhdysvaltain kahdeksanneksi rikkain mies, jolle Israelin politiikka on tärkeämpi kuin Yhdysvaltain. Adelson ja hänen israelilainen vaimonsa ovat Benjamin Netanyahun ystäviä ja Adelson on auttanut Netanyahua pääsemään maansa pääministeriksi.
Adelson, joka määrätietoisella otteellaan on tehnyt Las Vegasin ja Macaon kasinoistaan varsinaisia rahasampoja, oli aikoinaan Israelin silloisen pääministerin Ehud Olmertin ystävä. Olmert oli pitkään ajanut kovaa linjaa suhteessa palestiinalaisiin, mutta pääministerinä ollessaan hän oli neuvotteluissaan palestiinalaisten kanssa päätynyt kannattamaan kahden valtion mallia ainoana mahdollisuutena säilyttää Israel demokraattisena, juutalaisenemmistöisenä valtiona.
Tätä Adelson ei hyväksynyt, hänen ratkaisunsa olisi toinen: ”Juutalaisten pitäisi harrastaa paljon seksiä. Tämä ratkaisisi meidän demograafisen ongelmamme.”
Sen vuoksi hän päätti, että Olmert oli saatava pois vallasta ja Netanyahu hänen tilalleen. Hän perusti siis ilmaisen päivälehden Israel Hayomin ja käytti siihen lähes 200 miljoonaa dollaria. Lehti, joka nykyään on Israelin luetuin päivälehti, keskittyi Olmertin haukkumiseen ja Netanyahun kehumiseen. Olmert joutui sittemmin eroamaan korruptiosta syytettynä, mutta Israel Hayom oli tärkein vaikuttaja Netanyahun valinnassa seuraajaksi.
Gingrichillä ja Adelsonilla on myös yhteisiä USA:n sisäpolitiikkaan liittyviä tavoitteita, liittyen muun muassa ammattiliittojen vaikutusvallan minimoimiseen. Tärkein yhtymäkohta on kuitenkin Israel-politiikka ja siihen liittyen Lähi-idän politiikka.
Gingrich on jo ilmoittanut nimittävänsä John Boltonin ulkoministerikseen, jos tulee valituksi. Bolton, presidentti Bushin kaikista haukoista sotaisin, on pitkään vaatinut Iranin pommittamista.
Tämä tilanne osoittaa, taas kerran, kuinka vahvasti USA:n ja Israelin politiikat ovat sidoksissa toisiinsa.
uutiskirje 
