Keskimäärin viiden senttimetrin pituinen Marenzelleria-mato kaivaa meren pohjamutiin onkaloita, joihin virtaa hapekasta vettä. Pohjaan kerrostuneen sedimentin fosfori muuttaa muotoaan. Se ei ole enää kasviplanktonin käytettävissä, rehevöittämässä.
Ei ole tavatonta, että 10 000 matoa on mönkimässä pohjaa neliömetrin alueella. Eläimen nuoruusmuotoja voi olla jopa 400 000.
Madosta ei ole Itämeren pelastajaksi, auttajaksi kuitenkin. Amanuenssi Joanna Norkko Helsingin yliopiston biologiselta tutkimusasemalta Tvärminnestä kertoo tulokasmadon kestävän huomattavasti alempia happipitoisuuksia kuin pohjaeläimet yleensä. Ne pystyvät siis luikertelemaan myös siellä, missä niitä eniten tarvitaan.
Pohjaeläimen esiintymisellä voidaan katsoa olevan epäsuorasti taloudellista merkitystä pieniin fosforipitoisuuksiin pyrittäessä. Kun puhdistuslaitosten tehostaminen ei ole enää kannattavaa, madot tulevat apuun.
Itämereen 25 vuotta sitten
Harvasukasmatoa alkoi esiintyä Itämeressä suuremmissa määrin 25 vuotta sitten. Suomen vesille se tuli 1990-luvun alussa.
Norkon mukaan makeissa vesissä laji ei viihdy. Se kestää kuitenkin alhaisia suolapitoisuuksia. Yksittäisiä eläimiä on tavattu Perämeren pohjukankin tuntumassa.
Marenzelleriaa esiintyy nyt koko Itämeren alueella. Siinä mielessä se on poikkeuksellinen vieraslaji. Tämän lisäksi tulokkaista vain merirokko on pystynyt samaan. Veneenpohjiin ja muihin pintoihin kiinnittyvä eläin tuli Suomeen noin 150 vuotta sitten.
Norkon mukaan toistaiseksi ei ole selvitetty, syrjäyttääkö uusi tulokaslaji meidän alkuperäisiä pohjaeläimiämme. Samoin ei tiedetä, mitkä kalat siitä mahdollisesti hyötyvät .
Itämeressä esiintyy kolme Marenzellaria-lajia. Elintavoiltaan ne erottuvat siinä, että on muta- ja hiekkapohjia suosivia eläimiä.
Lisää aiheesta Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2. maaliskuuta.
uutiskirje 
