Saksanturkkilaisen Fatih Akinin ohjaustyö Taivaan reunalla (2007) on 2000-luvun parhaita eurooppalaisia elokuvia, ajankuvaus ja ihmissuhdedraama ajattomin teemoin.
Akinin käsikirjoituspalkinnot (Cannes, Euroopan elokuva-akatemia) ovat tunnustus sille, että hän on liikkunut haastavan aiheen ja kunnon puntarointia vaativien teemojen parissa ja suoriutunut urakastaan mallikkaasti. Tuloksena on romaanimainen elokuva, jonka luulisi miellyttävän katsojaa, joka janoaa sekä ajattelemisen aihetta että emotionaalista koskettavuutta.
Kirjoittajan puolen lisäksi Akin kunnostautuu tarkkavainuisena ja paneutuvana henkilöohjaajana. Yhdessä kuvaaja Herve Dieun kanssa Akinilla on silmää myös vaihtuville kaupunkimiljöille (Bremen, Hampuri, Istanbul).
Tarina alkaa Saksasta. Ikääntynyt mies (Tuncel Kurtiz) painelee tohkeissaan prostituoidun (Nurcel Köse) vastaanotolle ja yllättyy havaitessaan tämän itsensä lailla turkkilaiseksi. Mies asuu yhdessä kolmekymppisen, kirjallisuutta yliopistossa opettavan poikansa (Baki Davrak) kanssa.
Hetken aikaa kestävä erikoinen kimppa-asuminen johtaa ikävään episodiin, joka vie tapahtumat Istanbuliin. Siellä opiskelijamielenosoitus kiihtyy nuoren naamioituneen naisen (Nurgül Yesilcay) kiihkeäksi takaa-ajoksi.
Ja sitten takaisin Saksaan, jossa kuvioihin tulee vielä kaksi muuta tärkeää naishahmoa (Hanna Schygulla ja Patrycia Ziolkowska).
Taivaan reunalla käsittelee yksilötasolla isoja asioita ja pohjimmiltaan koko elämän kiertokulkua. Poliittinen ja syvästi inhimillinen kohtaavat tavalla, jossa on henkilökohtaisesti koetun makua, aitoa koskettavuutta. Se ei ole kirjoittajaohjaajan synty- ja kulttuuritaustan perusteella ihme.
Taivaan reunalla on elokuva, jossa on vivahteiden tajua ja johdonmukaista humaania poltetta. Päätösjakso sukeltaa reilusti pinnan alle ja testaa samalla katsojan kärsivällisyyden.
Taivaan reunalla. Yle Teema keskiviikkona kello 21.45.
uutiskirje 
